Yoga is not a workout it is working in.

Ensimmäinen viikko vierähtänyt vauhdilla Nepalin Pokharassa.

Jo heti ensimmäisenä päivänä, tutustuin mahtaviin ihmisiin. Kurssilla on 15 muuta minun lisäksi. 3 todella sydämellistä miestä ja minun lisäksi 12 uskomattoman aurinkoista ja kaunissieluista naista. Scandinavia on myös hyvin edustettuna, sillä paikan päällä on yksi ruotsalainen, norjalainen ja suomalainen.. vois jopa vääntää vitsin meistä.."suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen olivat joogaamassa Neplissa".. :D

Koulupäiväni ensimäiset kaksi viikkoa ovat kutakuinkin seuraavanlaiset:

5:30 aloitamme tee hetkellä

6:00 siirrymme joogasaliin ja aloitamme 90 minuuttisen ashtanga jooga harjoittelun. Mielettömän ammattitaitoisen opettajan Pangkajin kanssa. Joka on hyvin tiukka, mutta ymmärtäväinen. Hän korjaa jokaisen virheen ja auttaa kehittymää uskomattoman pienillä asioilla. Käsilläseisontani on ihan uusissa sfääreissä.

Joogan jälkeen meditoimme tunnin. 

Meditoinnin jälkeen syömme aamupalaa ja lepäämme noin tunnin verran. 

10:30 opiskelemme anatomiaa mahtavan amerikkalaisen opettajan Rich Loganin opeissa. Minulle anatomia on ollut kovin helppoa. Olen keskittynyt enemmän opettelemaan lajisanastoa englanniksi, koska latinankieliset termit ovat minulle jo ennestään tuttuja.

Anatomian jälkeen opiskelemme ashtanga joogan asanoiden linjauksia ja asanoiden soveltamista eri vammoihin. Nämä tunnit ovat minun lempitunteja. Nautin paljon analysoida asanoita ja miettiä, miten soveltaisin niitä eritasoisille ja kuntoisille ihmisille.

Joogan filosofiaa käymme läpi ennen lounasta ja lounaan jälkeen harjoittelemme Hatha joogaa 90minuuttia, jonka jälkeen viimeinen tunti on 18:00, mikä on Pranayama tunti eli hengitystekniikoita, hengitysharjoituksia ja meditointia hengitykseen keksittyen.

Päivällistä saamme 19:30. Päivällisen jälkeen onkin kovin väsynyt, joten singahdamme kaikki suoraa nukkumaan.

Keskiviikot ja sunnuntait ovat vapaapäiviä, mikä on aika ihanaa 💓

Tämä on elämäni ensimmäinen koulu, missä minua kutsutaan nörtiksi, koska osaan ja tiedän asioista, kuulemma paljon ja osaan mukamas paljon/kaiken??

Toki tuttuun tapaan kyselen paljon opettajilta asioita, mutta kuulemma erinomaisia kysymyksiä. Kivaa olla kerranki "luokkansa" paras, edes kerran elämässä.

Maisemat ovat uskomattomat täällä Pokharassa. Joogaamme koulun katolla tai katolla sijaitsevassa salissa, riippuen säästä.

Lumiset vuorenhuiput näkyvät selkeällä säällä ihanasti

Opettajamme ovat jokainen erikoistuneet omaan lajiinsa. Uskomattomia Guruja Intian Rishikeshistä. Ihanan parrakkaita paappoja, jotka halaavat ja ottavat käytävällä kädestä kiinni, katsovat syvälle silmiin, kertoakseen sinulle, miten uniikki ihminen olet. He nauravat kovaan ääneen, keltaiset hampaat "loistaen". Ja kun heiltä kysyy ikää, he vastaavat olevansa liian vanhoja minulle/meille. 

Yoga on täällä yhtäaikaa vakava ja maailman siistein ja suurinta iloa tuottavin asia.

Yksi opettajistani pyysi minua tee tauolla katsomaa 5 minuuttia upeaa valkoista vuoren huippua. 5 minuutin jälkeen hän totesi minulle "Sonya, perhonen ei voi lentää, ellei se kasva ja kehity ensin kotelossa. Jos koteloon tulee, reikä puolikasvuinen perhonen yrittää kotelosta keskeneräisenä ulos, eikä anna aikaa itselleen kehittyä. Anna aikaa, tuijota vuoria, tuijota sinulle rakkaimpia ihmisiä, tuijota itseäsi ja itseesi, anna ajatusten kulkea, anna energian virrata..."

Itkuhan siinä pääsi. Kaikki oli niin, valtavan kaunista. Kyseinen ihana opettajani on Swami. Hänellä on pitkä kiharainen mustanharmaa tukka ja saman värinen pitkä parta, oranssi kaapu ja kaapuun mätsäävä Superdryn kello. Hän todella halusi osoittaa minulle, että minusta tulee vielä joskus valloittava perhonen joka osa-alueella, kun vain maltan ja annan aikaa ajatuksille, haaveille ja ajalle. 

Orpokodista:

Kävin orpokodissa heti ensimmäisenä päivänä, kun saavuin Pokharaan. Vein Suomesta kuskaamani lelut heille, jotka Huvikummun Marja Rajamäki, Samba Tropicalin Riia Rantala, Pulssin Anu ja J-P Soininen, ystäväni Laura Rasku, Helena Välimäki sekä Sanna Martin lahjoittivat. Tuhannet kiitokset teille lahjoittamisesta! Lapset olivat niin onnellisia <3

Tulevina viikkoina menemme ostamaan orpokodin äidin, Goman kanssa lapsille koulukirjoja, reppuja, kenkiä sekä muuta pientä tarpeellista lapsille. (Jos haluat lahjoittaa rahaa hankintoihin, se onnistuu minun kautta, laitahan facebookissa ykstyisviestiä Sonya Yasmin)

Lapset ovat kovin lämminsydämisiä. Heistä huokuu rakkauden kaipuu ja tarve, mutta heidän välittömyys on aitoa ja upeaa.

Rainbow Children Home tarjoaa paikan 78:lle lapselle, josta 45 lasta ovat ilman vanhempia, ja loput käyvät viikonloppuvierailulla vanhempiensa luona, koska vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan taloudellisista tai muista syistä.

Loppuun haluan mainita ihanasta naisesta, jonka kanssa olen ystävystynyt todella valtavaa vauhtia. Eszter Unkarista. En ole koskaan kokenut näin voimakasta kahden toisilleen tuntemattoman sielun ystävystymistä näin nopeaa. Ihan mieletön nainen.. Uskomattomalla aurinkoisuudella varustettu ihminen.

Maailma on ihmeellinen ja siellä elävät sielulliset ihmiset sitäkin ihmeellisempiä.

Alla vielä ihania kuvia mun arjesta ja asuinpaikan maisemista.
Namaste💓

Niin ihana järvimaisema

Kurssimme alkoi tervetuliaisrituaalilla ja yhteiskuvalla <3

Eszterin kanssa järvellä

<3

David ja Julie <3

Ruotsin oma Madeline lentää <3