Filippiinit osa 2/2

Aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, että matkasimme Boracaylta Romblonille. Romblon on Filippiinien yksi saari Tablaksen ja Sibuyanin välissä. 

Romblon on paikallisten lomasaari. Olimme hieman lukeneet, mikä Romblon oli miehiään. Silti shokki iski. Päädyimme saarelle, missä meidän lisäksi oli yksi tai kaksi länsimaalaista. Koko saari, sen keskusta ja rannat olivat täynnä paikallisia. Paikalliset on todellakin mahtavia, mutta kun kyseessä on lomasaari, niin olihan saari täynnä humalaisia paikallisia. Siinä oli hetki sulattelemista. 

Romblonin saari on täynnä marmoria. Niin kutsuttu "Marble Island"  Romblonilaiset tekevät marmoriskivestä alusta alkaen muun muassa hautakiviä, patsaita, jättivaaseja, avaimenperiä ja niin edelleen. Romblonilla on kokonainen katu marmorikauppoja, missä nakuttelun ja hionnan äänet tulevat tutuksi. Mahtavinta on se, ettei heidän marmorituotteet maksa juuri mitään. Hienot pöytäkoristeet maksoivat alle 2€. Minä teetätin paljon avaimenperiä ja magneetin hienoilla kaiverruksilla. Nämä maksoivat vain 3€. Uskomatonta!! 

Olimme Romblonilla, kun Mayweatherin ja Pacquiaon ottelu tuli. Mieletön meno. Kuvitelkaa sitä huudon määrää, kun kaikki fanit, niin lapset kuin heidän vanhemmatkin kokoontuvat pienen tv:n ääreen saaren ainoan kylän ja kylän ainoan pikkupubin televiission ääreen kannustamaan oman maansa nyrkkeilijää. Tunnelma oli mahtava. Tämä kokemus oli unohtumaton. Välillä katkesi yhteys tv:stä, mutta se ei menoa haitannut. Silloin taputettiin, huudettiin tai juteltiin kaverille. 

   Huomatkaa paikallisten shottitorni...

Viihdyimme Romblonilla pari päivää, jonka jälkeen matkasimme takaisin Boracaylle ruskettumisen merkeissä. Niin meno kuin paluumatkalla meidän täytyi yöpyä yö Tablaksen Loocissa, koska laiva Boracaylle menee vain kerran päivässä aamulla aikaisin. 

    Antti ja Juhi menossa shoppailemaan marmoria

Tässä vaiheessa pari sanaa filippiiniläisten kokkaustaidoista. Ellei ravintolassa ole oikeaa kokkia, ruoan maku voi olla ihan mitä vaan. Minä en ole millään lailla nirso. Syön kaikkea, paitsi banaania. 

Tilasin Chopseyn kanalla, tällainen paistettujen kasvisten mixruoka kanalla. Sain kasviksia kyllä.. MUTTA kana oli kanan MAKSAA. Maksa on mielestäni hyvää, mutta tämä oli jotain harmaata ja todella pahaa. Oli oikeasti vaikea löytää Loocista ja Romblonilta ravintoloita, missä ruoka olisi maistunut normaalilta. Tai edes Joltain muulta kuin viemärivedeltä tai maksalta...matkailu avartaa, matkailu avartaa :D

Filippiiniläinen ruoka täytyy kokea, ennen kuin ymmärtää ja sepä on matkustelun yksi rikkaus, kokeminen. Joka kerta pelkäsimme nälissämme, mitä eteen tulee, kun ruoan tilasi. Nopeasti ruokahalu katosi, jos ruoka maistui vereltä tai epäilyttävältä. Missään muussa maassa ei ole tarvinnut pettyä ruoan suhteen milläänlailla. Vaikka ruoka ei olekaan ollut sitä, mitä on odottanut, on sen pystynyt syömään. Filippiiniläistä paikallista ruokaa ei saa hyvällä ruokahalulla alas. Toki Boracaylla ruoka on ollut taivaallista. Sinne on selvästi palkattu kokit ravintoloihin. 

Itse tilanteessa ei naurattanut, kun ruokalautanen saapui eteeni. Nyt asialle voi jo nauraa ja tietää, miten suhtautua asiaan. Kun nainen on nälkäinen..siitä on huumori kaukana :D 

Boracaylla vietimme viimeiset neljä päivää. Kävimme pelaamassa taas biitsiä Stacyn rannalla Lontoo poitsujen kanssa ja nautimme jokaisesta päivästä täysillä. 

Filippiineillä on vielä paljon kauniita saaria, joita tulen vielä joskus katsastamaan. Filippiiniläiset ihmiset ovat mahtavia. Mitä vähemmän hampaita heillä on suussaan, sitä nauravampi ja nauttivampi hymy on naamalla. Suu isosti auki, silmät valoisat ja nauravat ^^ Tälläkertaa olimme sekä travellereita että turisteja. "A tourist sees what he has come to see but a traveller sees what he sees." Näimme paikallista elämää paljon tietämättä, mitä eteen tulee. Näimme myös turistikohteen, josta tiesimme jo paljon etukäteen. 

Yksi vinkki Filippiineillä matkustaville!!!
En tiedä Manilasta ja Cebusta, mutta näillä pienemmillä saarilla ja kylissä ei ole mahdollista nostaa yhdistelmäkortilla (debit/credit), muutakuin Credit puolelta. Jos tulee oltua pitkään yhdessä paikassa, tulee helposti ongelmia rahattomuuden kanssa luottorajan ylittyessä.

❤:llä Sonya

ps. Filippiiniläiset kuuntelee ihan kokoajan BOYCE AVENUETA! Miettikää, miten mahtavia taximatkat on ollu, kun saa laulaa ja nauttia lempimusasta pitkillä matkoilla ^^

Mitä kissa? :D

Lontoota, Huijauksia ja Palautuksia - Filippiinit osa 1/2

Mitä tapahtunut Filippiineillä? 

26.4
Ensimmäinen kohteemme oli Boracayn saari. Philippiinit koostuvat saarista. Tuhansia saaria, pieniä ja isoja. Boracay on noin 25 km pitkä Filippiinien saari, jossa on kuuluisa White Beach. Kyseinen ranta on todella kaunis. Paratiisi ainesta, mutta täysin turisteille suunnattu. Länsimaalaiset pystyi kyllä laskemaan sormin ja varpain, mutta kiinalaisia ja korealaisia oli enemmän kuin Kiinassa ja Koreassa yhteensä. Vietimme viisi päivää kyseisellä saarella ja ne olivat unohtumattomat. Me emme jääneet turistikeskittymään. Lähdimme hengaamaan saaren pohjoispäähän. Pohjoispäässä tapasimme Amerikkalaisen miehen nimeltä Stacy. Asunut Boracaylla 10 vuotta ja työskentelee kyseisellä saarella. Vietimme ensimmäisestä illasta lähtien kaikki illat hänen rannallaan pelaten mielettömän koukuttavaa noppapeliä nimeltä 10,000, jonka Stacy oli oppinut armeija-aikana -92 vuonna. Stacyn rannalla järjestettiin myös biitsi turnaus, johon tottakai team Finland osallistui. 

Joukkueita oli kaksi meidän lisäksi. Yksi Englannista, tarkemmin Lontoosta ja yksi paikallinen joukkue. Englantilais poitsuihin tutustuimme erittäin hyvin. Näyttelijä Will, ammattitanssija Buchi ja ammattivalokuvaaja Harry "P" Potter viettivät koko illan meidän kanssa. Will puhuu kuin Ron Wesley. Naurulle ei meinannut tulla loppua, kun hän viihdytti meitä sen, minkä kerkesi. Buchi, erittäin herttainen taiteilija sielu. Näytellyt High School musical teatterissa Lontoossa ja uskomaton energia pakkaus. Voitte kuvitella kuinka hyvin tulin juttuun kyseisen henkilön kanssa. Harry, ryhmän hiljaisin, mutta voisin sanoa, että älykkäin. Mahtava kolmikko. Aivan mahtava. Koko loppuajan Boracaylla vietimme Lontoon poikien kanssa auringosta ja ihanasta huumorista nauttien. 

Biitsiturnauksen tulos... team Finland dominoi koko alkuajan. Ei ainuttakaan häviötä...kunnes energiat alkoivat laskea ja booom. Paikallinen joukkue voitti tiukan loppuottelun. Palkintona oli shared dinner koko joukkueelle ja a big Rom bottle. Koska paikallinen joukkue voitti, kaikki ruoat ja juomat jaettiin kaikkien pelaajien kesken. Sydäntä lämmittävä ilta oli tulossa. Koko loppu ilta täynnä syömistä, nauttimista, naurua, uusiin ihmisiin 
tutustumista, kontaktien luomista ja ennen kaikkea 10 000 pelin pelaamista isolla porukalla!!! 

1.5
Oleilimme Boracaylla 5 päivää, josta suuntasimme saarelle Romblon. Melkoinen operaatio. Filippiineillä laivat menevät milloin mikäkin, eikä joka paikkaan edes mene laivaa.

Romblonille täytyy matkustaa Tablas saaren kautta. Tablas saarelle menee iso laiva kerran päivässä klo 8:30 am. Lähdimme Boracaylta 7 aikaan kohti Caticlanin satamaa. Caticlanista ostimme 300 Peson (6€) liput Tablaksen Loociin. Lipunmyyjä sanoi laivan lähtevän 9:00am. Kävimme rauhassa syömässä ja palasimme noin 8:30am satamaan takaisin. Terminaalissa meille sanottiin, etta laiva olikin jo lähtenyt. Siinä sitten selviteltiin asiaa poliisin ja toisen firman lipunmyyjän kanssa. Lopputulema oli, että emme saaneet rahoja takaisin.

Jostain pompsahti harmaapartainen vanha Filippiiniläinen pappa avuksi. Hän hommasi meille tricycklen. Hyppäsimme kyytiin tietämättä, minne olimme menossa. Kuski ajoi kapealle tielle, mikä oli täynnä pieniä bambutaloja. Tie avautui pieneksi rannaksi, missä oli paikallisia pienveneitä. Kuskimme ohjasi meidät laivaan, joka oli täynnä paikallisia. Ihmiset tuijottivat. Katseet olivat yhtäaikaa ihailevia ja kyseenalaisia. Kyseinen paikka oli Tabon. Aivan lähellä Caticlania, josta menee myös pienveneitä Tablakselle, mutta ei Loociin vaan Santa Fehen. Tästä ei ole tietoa missään kirjassa tai netissä. Tablakselle siis menee laivoja enenmmän kuin kerran päivässä!!

Laivassa juttelin eräälle naiselle ja kerroin, mitä meille oli käynyt edellisen laivan kanssa. Nainen välittömästi pyysi näyttämään lippuja. Samalla hän laittoi jo viestiä jollekin. Jollekin... tottakai laivayrityksen johtajalle. Uskomatonta! Kyseisen yrityksen johtaja on tämän naisen tuttu. Matkan aikana juttelin paljon naisen ja hänen miehensä kanssa. Ovat molemmat opettajia ja vapaa-aikana palvelevat kylänsä kirkossa. Aivan mieletön pariskunta.

Saavuttuamme Santa Fehen pariskunta pyytää meitä seuraamaan heitä. Kävelimme kohti Jeepiä. Tavarat autoon ja ei kun istumaan. Kyyti oli melko Bumpy, mutta toimiva. Auto oli Loocin kirkon omistama. Pariskunta ajelee sillä ja käy auttamassa heikompia ja hakemassa ihmisiä kirkkoon. Satamasta menimme käymässä heidän kotonaan, jossa olikin paljon väkeä vastassa. Pariskunta asui naisen sisarusten ja heidän lasten kanssa samassa bambukodissa.

Pariskunta ajoi meidät vielä Loocin keskustaan edulliseen majapaikkaan aivan bussipysäkin viereen, mistä bussi lähti 6:00 aamulla San Augustiin ja sieltä lauttalla Rombloniin.

Ei löydy niin suurta tapaa kiittää tätä pariskuntaa, kuin, mitä he ovat meidän eteen tehneet. Kiitollinen ja siunattu olo ollut koko päivän. The power of God I would say!

Kertoilen Romblonista ja loppuajasta Filippiineillä seuraavassa postauksessa. 10 päivää kotiin. Uskomatonta!

❤:llä Sonya

Boracayn White Beach

Tällä matkustimme Loocista San Agustinin satamaan.

Koti on siellä missä sydän. Tässä tuvassa asui pieni ja iloinen perhe. Tämä on heidän koti. Tärkein paikka maailmassa. Turvallisuuden tunteen luoja. Neljä seinää, katto, pieni piha. Koti ❤

Laivamme kohti Romblonia

Hämmästelyjä, erikoisuuksia, ja hassuja havaintoja

Ajattelin kirjoittaa muutamasta kummallisesta ja hauskasta asiasta, mitä on tullut vastaan. 

1. Tästä asiasta tein postauksen myös facebookkiin.Tämä oli ensimmäinen hämmästys koko reissulla. Takeaway juoma tulee muovipussissa pillin kera. Oli sitten kyseessä mehu, kahvi, tee tai vaikka kookosvesi. Se on itseasiassa aika näppärä, jos ei tarvitse ajaa autoa sen kanssa. Juomaa saa samalla hinnalla pussiin enemmän kuin, jos tilaisi saman juoman kahvilassa istuskellessa.

2. Täällä niin isojen kuin pientenkin tavaroiden kuskaaminen suoritetaan pääsääntöisesti skootterilla. Enemmä näkee joka paikassa skoottereita ja tuktukeja kuin autoja. Toki Kuala Lumpurissa autoja on enemmän. Olen nähnyt niin isoja patjakasoja, kaasupullopinoja, jäätelökioskeja kuin isoja maitotonkkia kuskattavan skootterilla.

3. Saarilla näkee paljon kissoja, joiden häntä on katkennut tai on kippura ja pieni. Ihmettelin pitkään, miksi monella on sellainen häntä? Eräs paikallinen kertoi, että kissat ovat saarilla hyvin sisäsiittoisia. Kun samankaltaiset geenit sekoittuvat, uusien kissojen hännät ovat epämuodostuneita. Luonnollinen selitys kyllä. 

4. Aasiassa lapsen imettämistä pidetään todella, aivan ihanan luonnollisena. Menet sitten rettukojuun shoppailemaan tai ravintolaan syömään, saattaa palveleva nainen samalla imettää lasta. Joskus nainen saattaa kesken palvelun vaihtaa lapsen toiselle rinnalle. Tämä oli minusta aivan mahtavaa!! Ihmisen on syötävä silloin, kun on nälkä :) Tästä tapahtumasta en valitettavasti ole saanut kuvaa.

5. Kuala Lumpurissa, jokaisessa ostoskeskuksessa on paljon muutakin kuin pelkkiä kauppoja. Löytyy mm. yliopistoja, elokuvateattereita, keilahalleja, sademetsiä ja huvipuistoja. Yksi iso rakennus pitää sisällään monta erilaista palvelua. Ostoskeskuksia on Kuala Lumpurissa niin paljon, ettei paikallinenkaan ehdi elämänsä aikana kiertää jokaista kauppaa jokaisessa ostoskeskuksessa. Käsittämätön määrä korkeita rakennuksia. Kävelytasosta löytyy kalleimmat liikkeet. Löytyy Ralph Laurenia, Louis Vuittonia, Vertua, Guccia, Michael Korsia jne. Mitä ylemmäksi mennään, sitä halvempia tuotteita löytyy.

Huvipuisto ostarissa

Berjaya Times Square. 12 kerrosta shoppailu taivasta.

6. Ensimmäistä kertaa elämässään Antti shoppaili koko päivän. 7 tuntia herra omasta tahdostaan kierteli kauppoja. Rip Curlin liikkeessä herra viihtyi about an hour. Kovin iso liike ei ollut, mutta tarjouksien aiheuttama houkutus sai pojan sekaisin. Sillä aikaa, kun Antti oli Ripin liikkeessä minä kerkesin käydä Niken liikkeessä sovittamassa kenkiä ja sain jopa ostettua uudet kivat juoksukengät. Käväisin myös vessassa ja kiersin Ripin liikkeen kahteen kertaan. Ensimmäistä kertaa minä meinasin uupua shoppailusta.

7. Täällä Aasiassa merenneidot ovat totta. Erityisesti Langkawin saaren lähellä olevalla Payar saarella. Siellä merenneitoja voi nähdä sattumalta klo 13:00.

Hauskaa Sunnuntaita jokaiselle

❤:llä Sonya

Tapahtumia ja tarinoita saarihyppelyltä Malesiassa

The Conclusion...1, 2, 3

imagiGnation in Pulau Tioman

Ensimmäinen saarihyppelymme kohde oli PARATIISI saari Kapas, joka vei voiton. Sitä tulen suosittelemaan jokaiselle, joka Aasiaan aikoo matkustaa. Sitä tulen suosittelemaan jokaiselle, joka pohtii kumpaanko matkustaisi, Malesiaan saarelle vai Thaimaaseen saarelle. Kapas on vielä onneksi tuntematon, kaunis. Hieman vielä myös koskematon. Kapaksesta voi lukea enemmän, pari postausta taaksepäin. 

Pulau Kapas

Toinen kohteemme oli Perhentian saari Kecil. Erityisesti Long Beachin ranta. Tämä ranta oli aivan toisenlainen, kuin mikään Kapaksen rannoista. Nyt löytyi meininkiä. Party beach. Meiningistä huolimatta Long Beach osoitti paratiisimaisuutensa kristallinkirkkaalla vedellä. Kukaan meistä Nurmoolaisista, ei ollut nähnyt niin kirkkaanturkoosia vettä, kuin mitä Perhentian saarten vesi oli. 

Pulau Perhentian, Kecil

Kolmas saari oli Tioman. Verovapaa ja kauneimmaksi Malesian saareksi arvosteltu saari oli nimenomaan pilattu näillä kahdella mainoslauseella. Vaikka osa saaren rannoista olivat hiljaisia, turisti meininki näkyi jokaisessa paikassa. Kaikki saarelle rakennetut ja vielä vaiheessa olevat rakennukset, niin palvelut kuin opastukset olivat tehty vartavasten turististeille. Me majoituimme muutaman yön saaren etelässä Payan rannalla ja muutaman yön saaren pohjoisosassa Air Batang rannalla. Air Batang rannan teki hiljaisemmaksi, muiden rantojen suurempi suosio ja sesongin alkuaika. Sukeltaminen Tiomanilla oli kympi arvoista. Sitä suosittelen. 

Pulau Tioman

Tiomanin saari osoittautui hyvin hauskaksi apinoiden osalta.

Tarina 1.  
Payan rannalla, lähellä vaellusreittiä asusteli paljon apinoita. Jäimme Juulian, Jutan ja Antin kanssa pällistelemään apinoiden touhuja. Minä sitten rohkeana otin askeleen lähemmäksi. Samassa yksi puskassa oleva apina alkoi yskiä sellaista käheänlimaista yskää "röyhröyh". Hymyilimme kaikki tilanteelle (niin, että meidän hampaat näkyivät) ja totesimme yhteiseen ääneen "yskikö se"? Välittömösti kysymyksen jälkeen lähes 20 apinaa alkoivat tekemään samaa yskä-ääntä ja lähtivät tulemaan vauhdilla meitä kohti. Samassa ampaisimme juoksuun huutaen ja kiljuen. Tilanne oli niin koominen, ettei sitä pysty tarkemmi  kuvailla. Neljä nurmoolaasta juoksemassa pakoon "yskiviä" apinoita :D

Tarina 2.
Air Batangin rannalla majoituimme pienessä mökissä, joka oli metsän reunalla, selkeästi apinoiden valtakunnan alueella. Minä olin juuri tullut suihkusta ja pukenut vaatteet päälle. Ulko-ovemme oli auki, sepposen selällään. En ehtinyt edes ulos vilkaista, kun kuului paniikinomaista huutoa. Samassa Jutta ja Antti ampaisevat sisään karjuen minua työntämään ovea kiinni. Paniikinomaisesti pamautan oven kiinni. Samalla tavalla kun paiskasin pikkutyttönä huoneeni oven, jos suutuin vanhemmilleni jostain. Se oli hauskaa. Tällä kertaa sain paiskata oven kiinni juuri ennen apinan sisääntuloa. Se oli sekunneista kiinni. En meinannut uskoa, kun Jutta ja Antti sanoivat apinan nököttävän kuistillamme. Tuijottelimme apinaa ikkunasta. Pelkäsin kovasti, että apina veisi pyykkini, jotka olivat kuivamassa kuistin kaiteella. Pienesti apina läpytteli paitaani, johon minä vastasin hakkaamalla ikkunaa. Hieman se hämmästeli ääntä ja lähti pois. 

Seuraava operaatio olikin poistuminen mökistä. Menimme koko porukka kuistille. Kaksi apinaa päivystivät meitä. Antti seisoi selfietikku kädessään oven lähellä. Juulia piti valmiina avainta ovessa, jos täytyi juosta sisälle. Minä ja Jutta tarkkailimme apinoiden liikkeitä. Olisimme vain tahtoneet lähteä syömään. Pari kertaa juoksimme vauhdilla mökkiin, kun apinat lähestyivät uhkaavasti. Antti isona orankina otti pienen kookoksen ja heitti sen apinoita kohti. Nyt reitti oli selvä, sillä apinat luikkivat pakoon. Pääsimme turvallisesti ulos.

Vielä viikko Malesiassa Kuala Lumpurissa ja sitten saamme sanoa näkemiin tälle paikalle. Kuala Lumpur tuntuu jo kodilta. Tänne tulen vielä uudestaan. Matkamme jatkuu kohti Filippiinejä 26.4.

ByeBye
❤:llä Sonya

Laskuveden aikaan oli mahdollista oleilla isojen kivien seurassa

No filter

Kookospuoti avataan pian...

Villiananaksia puussa. Nämä ovat myrkyllisiä!

Mettälle mettälle

Luotijunalla Mersingiin!!

On kuulkaa tarinaa luvassa..

Matka Tiomanin saarelle ei mennyt ihan niinkuin oli suunniteltu. Tarkoitus oli mennä yöbussilla Mersingiin. Tarkoitus oli olla Mersingissä vasta 7 aikaan aamulla. Olimmekin klo 4:15 aamuyöstä Mersingin pimeällä kadulla. Koko bussimatkan näin unta, että olen luotijunassa. Siltä se tuntui. Bussi kiiti 500km, 6 tunnissa!! 

Bussista poistuttuamme, katselimme hetken paikallamme ja näimme kahvilan... 24/7 auki. PELASTUS!!! Sinne istumaan, syömään, pelaamaan korttia... tappamaan aikaa ja samalla selvittämään lauttojen aikatauluja Tiomanin saarelle. Netissä ei ole missään kyseisen lautan aikoja. No selvisipä se miksi... kävelimme sitten seitsemältä aamulla kilometrin päähän satamaan, missä oli lasissa aikataulu. Yhtenä päivänä lautta saattaa lähteä aamulla klo 6:00 ja toisena päivänä kolmelta. Meidän lautta lähtee 12:30.......

Kello on nyt 7:15... makoilen sataman penkillä. Mp3-soitin laulaa Agustanan Bostonia. Tiedän, että minun täytyy odotella. Ei haittaa. Ei myöskään väsytä. Haluan vain makoilla ja pohdiskella. Haaveilen enistä vahvemmin omata yrityksestä. Visioita on tämän reissun aikana on tullut mielettömän paljon. Tahtoisin jo päästä toteuttamaan kaikkea, mistä olen haaveillut. Toteuttamaan sitä, mikä ei tunnu työltä, vaan nautinnolla. Sitä, mitä en tee rahan vuoksi, vaan intohimon kasvattamisen vuoksi. Sitä, millä haluan tuoda jokaisen ihmisen elämään uusia kokemuksia ja nostaa jokaisen rohkeustasoja. Haluan, nähdä asiakkaitteni kasvoilla itsensäylittämisen loiston.

"Create the things you wish existed"

Siinä motto kaikille haaveilijoille, unelmansa toteuttajille ja myös  epäröiville, suuntaa etsiville. 

Tiomanista postailen erikseen, kunhan vain pääsen perille. 

Terkkui ❤

Paratiisisaarelta saarelle Malesian itäpuolella

1.4
Lähdimme kolmeksi viikoksi kiertämään Malesian itäpuolen saaria. Olimme alkuaikoina sopineet, että tulemme kiertämään Malesian saaria, huhtikuussa, kun monsuunikausi on ohi.

Pulau Kapas oli ensimmäinen kohteemme. Aivan mielettömän ihana saari. Saaren itäpuoli on täynnä upeita rantoja, jotka ovat todella autioita. Muutamia bungaloveja saaren "vilkkaimmalla" rannalla. Saari on noin 2 km pitkä. Todellisuudessa vilkas ranta on erittäin rauhallinen.

Saaren halki kulkee kaksi viidakkoreittiä. Kävelimme pidempää reittiä saaren toiselle puolelle (1225m). Maisema näytti kallioiselta ja kiviseltä. Täysin erilaiselta, miltä saaren "asutettu" puoli. Palasimme takaisin lyhyempää reittiä, joka oli noin 800m.

Matkalla näimme ihanan limaisen tuhatjalkaisen ja vihreän käärmeen, jolla oli kolmionmuotoinen pää. Käärme säikähti minua ja vetäisi itsensä löysälle kerälle. Hetkenkuluttua käärme alkoi järsiä itseään, jonka jälkeen luulimme käärmeen kuolleen. Hetki tämän jälkeen, käärme vetäisi itsensä suoraksi hiekalle ja oli kuin paksu oksa monella oksankohdalla. Pieniä kulmikkaita kohtia jämäkästi suorassa.

Pulau Kapas on paras paikka rauhoittumiselle, ruoasta nauttimiselle ja rentoutumiselle. Ruoka on paljon kalliimpaa kuin mantereella, mutta ruoka tehdään siellä raaka-aineista alusta alkaen. Etenkin ravintolassa nimeltä "Koko". Koko on myös saaren ainoa paikka, missä myydään kaljaa. Tiedoksi vaan saareen menijöille, hehe :D

Kapas saarella on mahdollista harrastaa melontaa ja snorklausta. Kapaksen pohjoisosassa on mieletön ranta, josta avautuu upea koralliriutta erivärikaloineen ja koralleineen. Yksi sukellusfirma löytyy saaren "vilkkaimmalta" rannalta. Sitä emme testanneet.

7.4
Matkustimme Perhentian Kecil saarelle. Ostimme bussiliput Jertihiin ja sieltä matkasimme taksilla Kuala Besutin satamaan, josta lähti lauttoja Perhentialle.

Pehentian Kecil saarella PADIn Open Water Dive-kurssi on TODELLA halpa. 250€ kurssi ja fun divet 19€per sukellus. Suosittelen Turtle Bay yritystä. Erittäin asiantuntevaa väkeä koko yritys täynnä. Juulia suoritti owd:n kyseisessä yrityksessä. Minä, Antti ja Juho kävimme hupisukeltamassa.

Hupisukellus oli aivan MIÄLETÖN!! Kävimme katsomassa kolmea poliisilaivan hylkyä. Näin Rauskun!!! ja "Läskipääkaloja" ja paljon kaikkia muitakin suloisia merenneitoja ^^

Perhentian Kecil saaren Long Beachilla on tähän mennessä ollut kirkkainta vettä, mitä olen koskaan nähnyt. Aivan uskomatonta krisrallinestettä. En meinannut aluksi uskoa, kunnes oli pakko vain niellä kaunis totuus. Siinä se paratiisi oli silmien edessä.

Perhentian saarella ruoka, etenkin aamupala on lähes jokaisessa ravintolassa ja kojussa kallista...tai noh.. kalliimpaa kuin esim. Kuala Lumpurissa ja muualla aasiassa. Noin 5€ :tuorepuristettu appelsiinimehu, tomaattiomelet, toasteja, kahvi ja hedelmälautanen.

Mun mielestä Malesian itäpuolen saaret ovat kauniimpia ja rauhallisempia, kuin Thaimaan saaret. Paljon vähemmän turisteja. Ei kaupustelijoita rannalla. Ei niin paljoa roskia. Ei niin paljoa tallusteltuja maita.

Nyt matka jatkuu kohti Tiomanin saarta. Yö bussissa. Edessä lisää sukellusta, uimista, nauttimista sekä uusien ideoiden vastaanottamista ja kehittelyä ;)

Yövyimme yhden yön hauskassa dormissa, missä Juhon sängyn vieressä meni pieni Scorpioni!

14 hlön dormi Pulau Kapaksella - Captains Longhouse

Antti ja Jutta hevosenleikillä!

Terveesin Sontoose ja muut NURMOOLAASET!