Pikainen, mutta erittäin tärkeä postaus.
Otin eilen illalla yhteyttä, kun olin vielä Kuala Lumpurissa Sokhope Foundation orpokotiin. Minulle vastattiin lähes välittömästi aivan ihanalla, mutta hieman epäselvällä sähköpostilla.
"Dearest, Sonya Zouiter
How are you doing???? We wished hoped both of you will be doing well with my country. We so much that we were hearing you will have good planning come visiting our orphanage and my school. We are all happy about this and we looking see you all time!! Thank so much that you let us know about you good people who want to come joined us! Please do not worried how much time that you was need come joined us long time and sort time with be with you all times. We so much happy that you can bring same thing our school!! We happy to take them all to use help supported our children with the right way for them! Please do not worried even big smaller we happy with you all time. This first time meeting a good people who from Finland. Tomorrow are finding us! I know would is hardly for find our location if you were never been before! That is easy for getting lost! So can you please let me know the place that you were staying then will go pick on the right time! I will be have time for pick for you at 3.30pm! The morning will be at the temple tour guide and looking for help children in the orphanage school supported! When I go to temple I cannot checking my internet! Please calling me at (nro. Poistettu) I will be looking hearing from you any time! Please take care everything with you! We looking see you soon.
Take care all time! God blessing you family all time.
Best wished and love
Sok family"
Tämän viestin jälkeen päätin: tuonne on mentävä!! Sovimme poikien Antin ja Juhon kanssa, että etsimme paikan ja menemme sinne. Alkuun meinasi usko loppua, kun kukaan paikallinen ei ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä orpokodista. Emme luovuttaneet. Jatkoimme kävelyä ja kysyimme monelta eri ihmiseltä. Yksi hieman vanhempi mies osasi neuvoa meidät oikealle tielle.
Tie orpokodille oli erittäin hiekkainen, likainen ja kivinen. Oli mahtavaa käydä paikallisella asutusalueella. Jokaisen talon pihassa leikki vähintään kaksi lasta. Joka ikinen lapsi heilutti ja tervehti iloiseen sävyyn. Sydän meinasi sulaa jo tässä vaiheessa.
PITKÄN etsinnän jälkeen löysimme orpokodin. Vastaanotto oli upea. Kaikki lapset vain halailivat, juttelivat, nauroivat ja ottivat kädestäni kiinni. Tapasin paikan omistajan. Hän on hyvin nuori, erittäin asiallinen mies. Vahvasti uskossa, mikä sytytti minua vielä enemmän.
Veimme poikien kanssa vaatteita, jotka olemme Suomesta kuskanneet mukanamme. Sain ihania tyttöjen vaatteita tädiltäni, jotka olivat täydellisiä orpokodin pienimmille. Veimme myös poijille ja nuorisolle sopivaa vaatetta.
Pelasimme jalkapalloa lasten kanssa, jonka jälkeen osa tytöistä opiskeli englanninkieltä kuvakorttien avulla. Minulla meinasi suu loksahtaa auki, kun kuulin 4 vuotiaan tytön luettelevan täydellisesti monen eri eläimen kirjaimet englanniksi. Huomioonottaen, englanti ei ole heidän äidinkieli.
Orpokodin lapset ovat 3-15 vuotiaita. Silmämääräisesti tyttöjä ja poikia oli yhtä paljon. Huomenna illalla viemme ison säkin riisiä heille, ennen kuin matkaamme pääkaupunkiin Phnom Penhiin.
Yks poika oli minussa kovasti kiinni. Jos ei ollut sylissä roikkui hän jalassa. Kaikki olivat oikein ihania lapsia. Tästä lähtien omistan enemmän päiviä lapsille. Kuten kummitytölleni ❤ Tämä päivä oli todella pysättävä ja kokemusrikas. Ei voi muuta kuin rukoilla kaikkien lasten puolesta, tämän päivän johdosta.
Kauniita unia. Huomenna aamulla viideltä Angkor Watiin. Kerron myöhemmin lisää orpokodista ja reissusta Kambodžassa.
Siunausta juuri sinulle
-Sonya
 |
| Tässä hetkessä sisälläni virtasi niin moni eri tunne, ilmeenikin kertoo sen. Poika ujosteli Antin kameraa ja rutisti minua entistä kovempaa. |
