(A)asiaa Sonyan silmin: 01/07/15

Nyt on kaksi yötä nukuttu tosi kivassa vuokrakämpässä. Vuokra-asunnon välittäjä on aivan mahtava, nimeltä Jackson Yong. Kiva nuori heppu, todella luotettava ja asiallinen. Saman katon alle minun, Antin ja Juhon kanssa muutti Tamperelaiset Alina ja Neea. Opiskelevat Tampereella TTY:llä ja tulivat tänne vaihto-opiskelemaan. Oikein mukavia tyttöjä ovat:) Minun on tarkoitus viettää tässä asunnossa tämä ensimmäisen kuukausi, jonka jälkeen matkustan Sri Lankaan tapaamaan kolmentantan tyttöjä Juuliaa, Juttaa ja Lauraa :)

Tämä vartioitu rakennus, jossa asumme, pitää sisällään kivan kuntosalin ja uima-altaan. Näköala on myös aivan mahtava. Näemme Petronas Twin Towerit suoraa parvekkeeltamme!

Asuntomme läheisyydessä on kokonainen katu (Jalan Alor) täynnä kiinalaisia, thaimaalaisia, malesialaisia, arabialaisia ja intialaisia katukeittiöitä. Näissä katukeittiöissä syöminen maksaa noin 9 MYR (2.25€). Kyseisellä kadulla syövät myös paikalliset. Siksi luotamme, että se on ok ruokaa. Ylipäätänsä reissatessa kannattaa syödä niissä paikoissa, missä paikallisetkin syövät, vaikka ruokala näyttäisikin epäillyttävältä ja huonokuntoiselta. Tällaiset ruokalat panostavat enemmän ruoan laatuun, kuin ravintolan ulkonäköön. Katukeittiöissä keittotasojen puhtaus voi olla kyseenalaista, mutta yhtä todennäköisesti ruokamyrkytys voi tulla esim. Hervannan Haitarin pizzoista :D

Annokset Jalan Alorilla ovat suuria, makuelämyksistä puhumattakaan. Jokainen lusikallinen, toisin sanoen syömäpuikollinen, tuo mukanaan ennen kokemattomia makuelämyksiä ja kylmiä väreitä. Huomaitte varmaan, etten maininnut veistä. Niitä ei hirveästi ole täällä muutenkaan näkynyt. En pysty käsittämään sitä, miten näin hyvä ruoka voi olla näin halpaa. En kutsu tätä ruokaa edes edulliseksi, koska se todella on HALPAA! Suomessa tarjouksessa oleva ruoka on edullista, mutta ei koskaan näin halpaa.

Kuala Lumpur on kyllä kiva paikka. Ainoa puute on hiekkarannat. Välillä olisi kiva mennä esim. illasta kuuntelemaan kuohujen ääntä. Kuala Lumpur on niin suuri, että Helsinkiä voisi kutsua jopa lähiöksi, hehheh. Täällä pilvenpiirtäjät ovat valtavan korkeita. Me asumme kerroksessa 25. Ei hirveästi hetkauta enää 6. kerros, jossa Tampereella asuimme.

Malesia on suurimmaksi osaksi muslimimaa ja siksi minun on melko turvallista täällä yksinkin kulkea, kun muut (Antti, Juho, Alina ja Neea) ovat koulunpenkillä. Näytän, ainakin mielestäni, paikalliselta. Moni puhuu täällä myös arabiaa, mikä helpottaa asiointia ja muutenkin lisää turvallisuuden tunnetta. Jos puhun englantia, saa paikallinen heti ensinäkemältä käsityksen, että olen turisti. Kummasti myös hinnat laskevat, kun puhun arabiaa ;)

Malesiassa on kyllä niin paljon nähtävää, ettei teksti valkoisella paperilla riitä kertomaan. Tarkoituksena olisi kiertää paljon saaria ja samalla juosta pakoon sateita. Täällä välillä tulee koviakin rankkasadekuuroja. Tuntuu, kuin sateen ja ukkosen herrat kaataisivat isoista tynnyreistä vettä meidän niskaan niin kauan, kun vettä tynnyrissä riittää. Täällä oppii kyllä rakastamaan runsasta sadetta. Mikään ei kuumana päivänä ole parempi viilentäjä kuin kova sadekuuro.

Tässä yleistä meininkiä, mitä on Malesiasta näin alkuun saatu irti. Lisäksi vielä minun omia pohdintoja, joita olen tässä vähän yli viikon aikana käynyt läpi.

Minulla on pitkä lista mitä kaikkea haluaisin kokea ja nähdä täällä. Olen myös hyvin innokkaana menossa joka paikkaan. Täytyy kuitenkin ajatella järkevästi ja toteuttaa niitä asioita, mihin on budjettia ja aikaa. Matkustellessa täytyy välillä pysähtyä ja sanoa itselleen kaksi lausetta, jotka kylläkin hieman poikkeavat toisistaan ^^

1. "Älä emmi minkään asian kanssa. Se on once in a life time juttu, joten totta kai kokeilen, teen, katson, kosketan ja menen, jos vain siltä tuntuu."

2. "Älä ota stressiä asioista, jos et pysty jotain listalla olevaa toteuttamaan. Mikään ei ole reissaajalta pois, mitä ei kerkeä nähdä tai kokea. Kaikki on tällaisella reissulla vain ja ainoastaan plussaa. Kerkeän nähdä, kokea ja tehdä juuri sen minkä kerkeän ja kaikesta siitä on nautittava."

Matkustaminen rikastuttaa, mikä on oikeastaan itsestään selvää. Vai onko? Osaako ihminen arvostaa ihan jokaista huonoakin asiaa, mikä reissulla tulee eteen? Se on valintojen mualima valittaako sitä rakosta kantapäässä, kuumuudesta, jonka tiesi olevan, jo ennen maahan saapumista tai huonosta ruoka-annos valinnasta vai ottaako asioista opiksi.

Tärkeintä on mielestäni pyrkiä toimimaan eri tavalla kuin edellisellä kerralla, jos edellinen kerta ei miellyttänyt. On turhaa heittää hanskat tiskiin ja sulkea pois ensimmäisellä kerralla epämukavaksi koettuja asioita. Mielenkiintoista on itsensä rikastuttaminen uudella kulttuurilla ja sen tavoilla epäonnistumisien kautta, mitä matkustellessa varmasti sattuu. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin.

Epämukavuusalueella oleilu on tosi kivaa, kun huomaa, että alue alkaa muuttua vähitellen hyvinkin mukavaksi. Näihin sanoihin ja ajatuksiin kauniita unia Suomeen, kun menette nukkumaan <3