Miäletöntä touhuulua!!

Mitäs täällä on taas tapahtunut. Noooo...

Kolmetanttaa tuli tänne Malesiaan meidän luo. Aivan ihanaa. Ei oo läheskään niin ikävä kotiin, kun väki puhuu Nurmoota ja saa olla kuin kotonansa, etenki näiden flikkojen seurassa. Rakastan sitä miten rakkaita tytöt ovat!

Lähdimme katsastamaan tyttöjen kanssa, miltä tulikärpäset näyttävät, kun ne naisia viettelevät. 

Kuala Selangorissa on kaksi isoa aluetta, missä on iltaisin tulikärpäsiä puissa, kuin jouluvaloja. Minä taisin meidän soutajallekin tokaista "This is cheating" kun näytti niin feikiltä. Lähemmäs mentyämme, todentotta!!! TULIKÄRPÄSIÄ. Wau! Voi että...siinä ne lenteli ja loisti, yrittivät houkitella itselleen puolisoa illaksi. Äiti luonto osoitti kauneuttaa jälleen kerran. Intagramista nimimerkillä @sonyayasmin voi käydä katsomassa videon kärpäsistä.

Yksi soutuvene maksoi neljältä hengeltä yhteensä 50 MYR:riä. Edullista touhua. Paikallisbussi Kuala Lumpurista Selangoriin maksoi 7.80 MYR. Selangor on noin 50 km päässä Kuala Lumpurista. Sinne olisi mennyt myös turistibusseja hintaan 12 MYR. ME OLLAHAN JO NIIN PAIKALLISIA, ETTEI ME MITÄÄN TURISTIBUSSEJA KÄYTETÄ ;P

Toinen aivan huippu juttu oli, kun pääsimme katsomaan F1- kilpailuja Malesian Sepangin radalle. Minä, Juho, Antti, Alina ja Neea kannustimme Kimiä, vaikka Ferrarin rengas menikin heti alussa rikki. Tuli ihan sellainen "äiti lähetä rahaa" kisa fiilis. Ystäväni Anni Romo, totesi yhteen kuvaani "ihan tulee festarifiilis" Viisas nainen tuo Romo!! Mä olen erittäin festari-ihminen. Siksi varmaan viihdyin siellä paikanpäällä. Meininki oli vauhdikas ja letkeä. Minusta parasta oli se, kun meidän etumutkassa autot ajoivat aina siitä punavalkoisen reunan päältä ja sitten renkaista kuulu mahtava matala ääni, kun autot kiihdyttivät seuraavaan suoraan. Kylmiäväreitä iha puski, vaikka muuten oli kokoajan suihkussa (hikinen) siinä 40 asteen lämmössä. 

Vettel!!

Mopastin mun ystäviä isoolle kirkolle

Junalla Singaporeen ja takaisin - nippelitietoa Aasiassa junaileville.

Hei teille, jotka suunnittelette tulevanne Aasiaan junailemaan! Täällä kannattaa kulkea junalla, jopa maasta toiseen. Tulee paljon halvemmaksi, kuin lentäen.

Haluan kertoilla muutamia nippelitietoja junalla matkustamisesta Singaporeen, sieltä pois ja matksutelusta Singaporessa ylipäätään.

Singaporeen pääsee junalla ainoastaan Malesian kautta. Eipä sillä muita rajanaapurimaita ole ^^. Jos Singaporeen haluaa mennä junalla, pääsee samalla käymään Malesiassa, Kuala Lumpurissa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Snäp!

Singaporessa on älyttömän helppoa kulkea paikasta toiseen. Taxeja ei tarvitse käyttää. Ne ovat muutenkin todella kalliita. 

Matkustettaessa junalla Singaporeen, päätepysäkki on Woodlandsin juna-asema. Woodlandsin juna-asemalta pääsee bussilla nro 911 tai 913 metroasemalle, josta koko Singapore avautuu. Lippukoneista saa kuuden kerran metrokortteja, joihin saa ladattua matkoja.

Linjoja on yhteensä 5: East West Line, North South Line, North East Line, Circle Line ja Downtown Line.

Metroreitit

Bussit:

Bussilaiturit ovat jokapaikassa todella selkeitä, siitä huolimatta, että yhdeltä laiturilta lähtee useampi linja. Jokaiselle linjalle on aidattu oma jonotusalue. Näin tietää varmasti, että on menossa oikeaan bussiin.

Bussijonossa Johor Bahruun

Nippelitietoa:
Junalippu Malesiasta Singaporeen maksaa 40 MYR (10€). Junalippu Singaporesta Malesiaan onkin 40 SGD (28€). Jos haluaa saada paluulipun samalla hinnalla kuin menolipun (40 MYR), kannattaa ostaa junalippu Johor Bahrun juna-asemalta. (Lipun osto onnistuu myös netistä.) Kyseinen asema on Singaporen ja Malesian rajalla, Malesian puolella. Bussilla pääsee näppärästi Woodlandsin asemalta Johor Bahrun asemalle. Välissä täytyy toki nousta pois bussista ja hakea leima passiin. Tämän jälkeen täytyy etsiä oma bussi (950) ja jatkaa matkaa rajan yli.  Helppoa oli tuokin, kun koko bussin väki kulki samaan paikkaan hakemaan leimaa passiin.

Tätä taktiikkaa käyttävät malesialaiset ja singaporelaiset itse. Eipä siellä bussi jonoissa paljoa turisteja näkynyt.

Seuraamalla paikallisia ja juttelemalla heille, oppii matkustellessa paljon enemmän, kuin että yrittäisi kirjoista lueskella kaiken mahdollisen tiedon ennen maahan menoa.  

Aasiassa junalla matkustelu on hurjan mukavaa. Varsinkin yöjunilla matkustaminen. Yöllä tulee muutenkin nukuttua, mikseipä samalla liikuttua paikasta toiseen. Säästää samalla valoisaa aikaa kiertelyyn ja rahaa, kun ei tarvitse majoituksesta erikseen maksaa. 

Tässä on vähän apuja, jos kiinnostaa tulla Aasiaan junailemaan:)

Singapore, mielikivituksellinen avaruuskaupunkivaltio!

Shalalla Dumdiee!!

Päätimme hypätä näppärästi rajan yli Singaporeen junalla. Lähdimme toissapäivänä yöjunalla klo 23:00 Kuala Lumpurista kohti Singaporea. Yö taittui makuuvaunussa mukavasti. Juna pysähtyi aamulla noin klo 7:00 Johor Bahrussa Malesiassa, Malesian ja Singaporen rajalla. Siellä passeihin lyötiin leimat. Tämän jälkeen hyppäsimme takaisin junaan ja matka jatkui rajan yli.

Kun pääsimme Singaporeen, oli jokapuolella joko kielto, opastus tai kehotus kylttejä. Singaporessa ollaan todella tarkkoja kaikesta. Mm. Purukumia ei saa tuoda maahan tai syödä sitä julkisilla paikoilla. 
Tupakkaakaan ei saa tuoda maahan yhtä avattua askia enempää. Sitä saa polttaa ainoastaan tietyissä paikoissa kaupunkia.

Junan kieltokyltti. Joissakin junissa oli myös Jack Fruit-hedelmän kielto merkki.

Hauska tilanne oli myös, kun...
Minä ajattelin ottaa junastamme kuvan, kun saavuimme Singaporeen. Kaksi kuvaa ehdin ottaa, kun poliisi jo käveli vastaan ja pyysi poistamaan kuvat :D 

Kävimme tänään pyörähtämässä Marina Bayn alueella. Siellä oli valtava puisto täynnä erilaisia kasveja ja puun kaltaisia eläviä "super trees" puita. Super puut on tehty metallista ja niiden ympärillä kasvaa kasveja. Puut elävät tavallisen puun tavoin, mutta ovat silti ihmisen tekemiä. Puut elävät kuulemma biomassalla.

Etsi Sonya!

Voi taivas, kun olikin mahtava paikka. Upeammalta näytti, kuin Kuala Lumpurin "rikkaiden"alue. Kaikki rakennukset Marina Bayn alueella ovat designea. Polut ja tiet ovat todella puhtaita sisätiloista puhumattakaan. Marina Bayn ostoskeskus on täynnä merkkiliikkeitä... Gucci, Armani, Rolex, Louis Vuitton, Prada jne. Kaikkien liikkeiden ovet ovat isoja, hitaasti aukeavia kullattuja raskaita ovia. Hauskaa oli kierrellä kauppoja tietäen, ettei mitää tarvitse ostaa. Singapore on suhteellisen kallis verrattuna muihin Aasian maihin. 

Yövymme Chinatownissa. Meinaa tulla aasialaisesta ruoasta jo oksennus, kun sitä on syönyt, nähnyt ja haistanut yli 2kk putkeen. Chinatownista ei yllätysyllätys muuta saakkaan. Päivä vierähti Orchard roadilla, Chinatownissa ja Marine Baylla.

Täällä pystyy todella näppärästi kulkemaan metrolla. Helpot linjat. Kummallisinta on se, ettei metrossa,  junassa ja junalaitureilla saa juoda EDES VETTÄ!  Kiva, jos matkustaa junalla yli tunnin, eikä saa juoda. Kyseisen säännön rikkomisesta voi joutua maksamaan 500 Singaporen dollaria. Eli noin 350€... 

Paljon on valvontakameroita jokapaikassa. Aivan kuin olisi Bigbrother talossa. Hauskaa on kuitenkin vilkutella kameroille ja välillä myös ilmeillä ^^ 

Kaikkine kieltoineen ja käskyineen, Singapore vaikuttaa erittäin turvalliselta matkakohteelta!

Sonya-ajatuksia:
On se vain todella uskomatonta, miten voi olla näin erilaisia paikkoja. Vertaa esim. Kambodzaa ja Singaporea keskenään. Singaporesta tulee mieleen sellainen avaruuskaupunki. Täällä voisi hyvin olla lentäviä autoja ja jotain ihmeellisiä liskoja, jotka olisivat lintuja ja nekin oikeasti robotteja. Kambodza olisi sitten se monen tuhannen kilometrin päässä oleva karkoituspaikka, jonne avaruus Singaporelaiset joutuisivat, jos rikkovat sääntöjä. Molemmat maat ovat loppupeleissä vain pieniä lasipalloja. Kambodza on hiekkalasipallo ja Singapore kirkaslasinen. Yksi iso herra, jossain vielä kauempana pitää näitä palloja hallussaan.
Halusin vain tällä mielikuvituksen juoksulla kuvata sitä, miten yksi maa on niin "alkuvaiheessa" ja toinen kukoistaa jo eritavalla komeuttaan kaikella suurella ja kalliilla.

Hauskaa päivää
Sonya, Antti & Juho

Vähän erilainen teekauppa!

And that was SonyAasias Indonesia

Kukkuuu!!
15.3 Gileiltä matkasimme Lombokin Kutalle. Matkustimme Lombokille public boatilla eli paikallisten veneellä. Olimme ensimmäiset, jotka ostivat liput kyseiseen potskiin. Lippu maksoi 12 000 IDR (0,85€). Meille sanottiin, että vene lähtee, kun 30 lippua on myyty. Siinä sitten odoteltiin, että muut paikalliset ostelivat lippuja. Odotellessa, pojat (Jarno, Antti ja Juho) lähtivät kauas markettiin. Meinasimme poikien vuoksi myöhästyä, kun vene olikin jo lähdössä, eikä poikia näkynyt missään. Onneksi minulla ja Jutalla on kovat äänet. Kaksi huutoa riitti ja pojat jo juoksivat hilipatihippan kadulla kohti satamaa.

Antti ja Juho lähtivät samana päivänä Lombokilta takaisin Malesiaan. Minä jäin vielä muutamaksi päiväksi Lombokille Juulian, Jarnon ja Jutan kanssa. Piti olla hyvät paikat surffata... 

16.3 
Kävimme surffaamassa Gerupukin "rannalla", minkä piti olla Kutan alueen paras paikka. Ei ollut kovin kiva paikka surffata. Piti mennä veneellä keskelle merta ja siellä odotella aaltoja. Ei päässyt rantaan missään vaiheessa, koska sellaista ei ollut. Välillä tuli niin isoja aaltoja, ettei veneessäkään voinut taukoilla. Kyllä siinä sai tyrskyissä olla. Maisemat olivat ainakin kohdillaan. 

Lombokin maisemat ovat mielestäni kauneimmat, mitä olen Indonesiassa nähnyt. Gili Airilla ja Trawangalla maisemat olivat tasaista horisonttia meren kera. Sanurissakaan, ei ollut niin hienoa. Lombokilla maisema on laaksoista. Ylä- ja alamäkiä riittää.

Hassua oli palata paikkaan, missä autojen ja skoottereiden melu kadottaa välillä puheäänen. Ravintolassa keskustellessa täytyy lähentää korvaa kohti puhujaa, että kuulee kunnolla. 

Tähän väliin tahdon suositella ravintolaa nimeltään Sonya Cafe ;) He tarjoavat erittäin edullisesti paikallista ruokaa Lombokin Kutalla. Kasvis Mie/Mee Goreng (paistettu nuudeliannos) maksaa 12 000 IDR ( 0,85€) Annos on iso ja siihen kuuluu paistettu kananmuna. Kanalla sama annos maksaa 20 000 IDR (1,40€)
Ravintolalla on myös tarina, miten se on saanut alkunsa.

17.3
Ajoimme noin 140km yhteensä  Lombokin pohjoiseen aivan ihanalle vesiputoukselle. 
Matkan aikana näimme ihania maisemia ja iloisia ihmisiä. Menomatka oli aurinkoinen ja hiekkaa lensi naamaan sen minkä kerkesi.

Paluu olikin jotain aivan muuta. Jäätävä rankkasade iski kesken matkan. Aivan kuin olisi saavista kaadettu suoraa niskaan. Päätimme Jutan kanssa jatkaa matkaa, satoi taivaalta mitä tahansa. Olimme jo valmiiksi nii märkiä, ettei paljoa haitannut. Aivan hullu ajokeli. Aivan hullun paljon lammikoita tiet täynnä. Parasta oli ajaa noin 5cm syvyisistä ja 4 metriä pitkistä lammikoista, jotka yhtäkkiä tulivat eteen. Aina hetkeksi katosi kylmän tunne, kun lämmin vesi lensi päälle. Ihanaa oli myös, kun autot ohittivat ja räiskyttivät vettä päälle ^^

Samalla kun ajoin, Jutta lauloi kovaan ääneen lauluja ja minä nauroin paniikinomaista ja yhtäaikaa iloista naurua. Ainoastaan silloin näin ajaa, kun laitoin kulmat niin kurttuun, että pystyin näkemään omat kulmakarvani. Kulmakarvani toimivat hyvin sateenvarjona. Samalla, kun pidin kulmia kurtussa, huuleni asettuivat automaattisesti kiukkuiseen duckface asentoon. 

Näiden kahden,  hysteerisen naurun ja totisen duckface ilmeen vaihtelun kera, kuuntelin Jutan lauluja ja ajoin. Yhtäaikaa pelkäsin ja nautin. This was a crazy adventure!!

Nyt on aika hypätä koneeseen ja lentää Malesiaan. Sieltä jatkamme Antin ja Juhon kanssa yöjunalla Singaporeen.

❤:llä Sonya

Indonesia

Indonesiassa ollaan!

Olemme nyt Gili Airin saarella kuudetta päivää. Lensimme Indonesiaan Denpasariin 4.3. Yövyimme kaksi ensimmäistä yötä Sanurissa Balilla.
Sanur oli ihan ok paikka. Sen ranta ei kyllä houkutellut yhtään. Roskia oli turistejakin enemmän. Positiivista oli Off-season. Turisteja ei juurikaan näkynyt.

Sanurissa vuokrasimme skootterit ja ajoimme kolme tuntia pohjoiseen. Pohjoisessa oli paljon pieniä kyliä, noin 1500 metrissä. Ajokeli oli sateinen ja siksi tuli kylmä. Antti ja Jarno olivat jäätyä matkalla. Ratkaisuna tähän, ostimme yhdestä kylästä miehen ulkonäköä komistavat asusteet molemmille pojille. Kävimme katsomassa hienoja maisemia ja isoa vesiputousta. 

Sanurista matkasimme 6.3. Gili Trawangalle Badangbayn satamasta lähtevällä hitaalla lautalla. Lautta maksoi 150 000 Indonesian rupiaa (IDR). Noin 10€. Speedboatit olisivat maksaneet noin 350 000 IDR. Siksipä valitsimme hitaamman lautan, joka osoittautui todella hitaaksi. Meidän oli tarkoitus vaihtaa Lombokissa toiseen lauttaan. Kävikin ilmi, ettei Trawangalle mennyt enää lauttoja sinä päivänä.  Niinpä jouduimme yöpyä Lombokissa yhden yön ja aamulla pääsimme jatkamaan matkaa. 

Kyseisellä lauttamatkalla minulla nousi korkea kuume. Makasin reporankana Lombokissa kivassa dormitoryssä. Viereisessä sängyssä oli nainen "Susan" tietokone sylissä. Hän alkoi jutella minulle välittömästi. (Muut meistä lähtivät syömään, minä jäin dormiin). Susan on kotoisin Kanadasta ja on jo 15 vuotta tehnyt lastentarhanopettajan töitä aina neljävuotta putkeen. Neljän vuoden jälkeen hän pitää yhden vuoden vuorotteluvapaata ja matkustaa koko vuoden ympäriinsä. Susan on todella ihana. Hän kysyi kokoajan oloani ja auttoi parhaansa mukaan. 

Minun kuumeilu kesti noin 24 tuntia, jonka jälkeen olin kuin Sonya Zouiter. Hehhheh...

Gilin saaret koostuvat kolmesta saaresta. Trawanga, Meno ja Air. Trawanga tarkoittaa marihuanaa, Meno hyvää onnea ja Air vettä. 

Millään saarista ei ole bensamoottoroituja ajoneuvoja. Täällä kuljetaan kävellen, hevoskärryillä tai polkupyörällä. Muutama sähköllä toimiva skootteri on tullut vastaan. Etenkin Air on todella todella rauhallinen varsinkin näin "ei sesonki" aikaan.

Suoritimme Lauran, Juhon, Jarnon ja Antin kanssa Open Water Diver- tutkinnon Gili Airilla. Sukeltaminen on paljon kivempaa, mitä aluksi ajattelin. Meillä oli aivan ihana kouluttaja. Englantilainen renttupoika Al.

Olen täällä Gili Airilla käynyt joogailemassa H2O nimisessä joogakoulussa. Tosi hyvät ohjaajat, suosittelen!! Tarjoavat lähinnä Hathaa ja Vinyasaa.
Olen myös joka päivä juonut aivan ihanaa aloevera, mintunlehti, lime & hunaja juomaa. Terveysdrinksu kerrakseen. Mukavaa vaihtelua kookosveteen moinen drinksu.

Eipä tänne mitään ihmeellistä. Ihanaa, kun Jarno tuli tänne meidän kanssa. Mukava kulkea isolla porukalla. Meitä on siis 7: Juho, Antti, Jarno, Jutta, Juulia, Laura ja minä. Ei oo Gilin saarilla koskaan ollut yhtaikaa näin montaa NURMOOLAASTA ❤.

❤:llä Sonya 

Karua, kiitollisuutta ja kaunista - Kambodža

 

Or-Kuhn & Som ket loi? – Kiitos & Saisinko laskun?

Vaikka tämä teksti on pitkä, toivon, että luet sen. Tärkeitä asioita luvassa ja toivottavasti myös innostavia. 

Kävimme Cambodiassa neljän päivän reissulla. Vietimme kaksi päivää Siem Reapissa ja kaksi päivää pääkaupungissa Phnom Penhissä. Näihin kahteen paikkaan neljä päivää oli riittävä. Itse olisin halunnut käydä Cambodian rannoilla, mutta jääköön se toiseen kertaan.

25.2.2015, Keskiviikko
Laskeuduimme Siem Reapin lentokentälle aamulla klo 9:00. Ensimmäinen päivä oli siis täyspitkä ja meillä oli hyvin aikaa temmeltää paikasta toiseen. Kiertelimme aluksi hostellimme lähiympäristön, jonka jälkeen menimme katselemaan kaupungin hienoja ja värikkäitä temppeleitä. Lounaan jälkeen Lähdimme etsimään orpokotia, josta kirjoitin postauksen, kun olimme vielä Cambodiassa.

Orpokoti on nimeltään Sok Hope Foundation, Cambodian Chilrden’s Orphanage. Orpokoti on avattu joulukuun 7. päivä 2007. Orpokoti sijaitsee maaseudulla lähellä maaseudun ainoaa koulua, jossa lapset käyvät. Mr. Sok kertoi orpokodin suurimmista rahallisista menoista. Näitä ovat ruoka, keittiötarvikkeet, lasten koulumaksut ja koulupuvut, orpokodin vuokra, terveydenhuolto ja sähkökulut. Vaatteet ovat siis toissijainen juttu. Täällä Aasiassa ylipäätänsä näkee, ettei vaatteista ole niin paljon pulaa kuin esim. ruoasta ja terveydenhuollosta. Lapset olivat silti todella onnellisen näköisiä, viedessämme uusia kivoja vaatteita niille. Miettikää, kuinka iloiseksi sitä itse tulee, kun ostaa jonkun kivan paidan, jonka saa pukea päälle, jotain tilaisuutta varten. Mr. Sok järjestää silloin tällöin orpokodin 40:lle lapselle syntymäpäiväjuhlia ja muita retkiä, aina kun on varaa. Mr. Sok kertoo, etteivät pysyisi pystyssä ilman lahjoituksia. Hän kertoi, että ympäri maalimaa ihmiset lahjoittavat pieniä määriä rahaa orpokotia varten.

Orpokodista lähdettyämme minulle tuli haikea olo. Halusin mennä vielä takaisin sinne. Niinpä päätin, että ostan riisiä ison pussin ja vien sen seuraavana iltana. 10 kg Jasmine riisiä. Pieni menoerä minulle, suuri tarve heille.
Loppuilta menikin Siem Reapin kuuluisalla Night Marketilla, jossa oli paljon erilaista rättiä, rettua ja riapua.

26.2.2015, Torstai
Meillä oli todella aikainen herätys 4:45am. Tuktuk vei meidät aamu viideltä Angkor Watin temppelille katsomaan auringonnousua. Paikan päällä meille selvisi, että aurinko nousee noin 7:15am. Siinä sitten odoteltiin. Kokemus oli kyllä odottelun arvoinen. Upealta näytti, kun aurinko hitaasti nousi temppelin takaa. Tuli sellainen taianomainen Disney olo. Kaikki ihmiset huokailivat ja sanoivat lempeällä äänellä ”waaauu”. Meitä oli paikanpäällä aivan valtavasti.

Auringonnousun jälkeen tuktuk kuskimme vei meidät ympäri Angkoria. Hän kuskasi meitä niille temppeleille, jossa halusimme vierailla. Angkorin alueella on niin paljon temppeleitä, ettei yhden päivän aikana kerkeä nähdä jokaista temppeliä. Angkorin alue on noin 400 km2 sademetsineen. Aivan valtava! Päivän kyyditys maksoi 25 dollaria. Cambodiassa käyvät myös USA:n dollarit. Piti heti ottaa talteen yksi automaatista suora komia dollari. On se hieno! Niissä lukee ”We trust in God” OH YES!


Mikä tämä Angkorin alue oikein on?

Angkor oli aikoinaan Khmer- Kuningaskunnan pääkaupunki 800 luvulta 1400 luvulle saakka. Cambodian ihmisiä kutsutaan Khemreiksi. Khmer on myös heidän kieli. Kaikki temppelit Angkorin alueelle rakennettiin kuninkaiden toimesta. Kuninkaat valloittivat Angkoria ja samalla laajensivat vaikutusvaltaansa. Temppeleiden lisäksi Angkorin alueelle rakennettiin myös valtavia vesialtaita riisinviljelyksiä varten. Nämä altaat ovat edelleen siellä. Kuninkaat käyttivät khmerejä työvoimana rakentaakseen valtavia temppeleitä jumalien kunniaksi. Osa temppeleistä rakennettiin myös itse kuninkaiden kunniaksi. Angkor Wat ”kuuluista auringonnousu temppeli” on suurin kaikista temppeleistä.

Monesti kuulee puhuttavan, että Angkor on katoava kaupunki. Temppelit raunioituvat ja vähitellen katoavat. Tämä ei ole totta. Tai osa temppeleistä saattaa kadota, mutta tärkeimpiä temppeleitä kunnostetaan tälläkin hetkellä. Angkor on Siem Reapin suurin turistien hamstraaja.

27.2.2015, Perjantai
Matkustimme heti aamusta 7:45 bussilla Phnom Penhiin. Matka kesti noin 7 tuntia. Matkan aikana pysähdyimme kaksi kertaa pienessä kylässä, joissa ruokatarjonta oli hyvin pientä. Perus riisiä ja kanaa kasviksilla.

HUOMIO!! Cambodia on muuten todella hyvä paikka kasvisruokailijalle. En ole vielä missään saanut niin paljoa eri kasviksia yhdessä annoksessa, kun mitä Cambodiassa sain. Huomasin muutenkin, että he panostavat kotimaiseen ruokaan paljon. Tekevät mm. kotimaista luomu jogurttia. Se oli todella hyvää. Bussimatkan aikana maistoimme myös paistettua ja maustettua toukkaa.


28.2.2015, Lauantai

Ennen Cambodiaan menoa tiesin vain vähän maan historiasta. Todellisuus aukesi vasta paikan päällä, kun ostin kirjan ja kohta selviää lisää.. Kirja kertoi tytöstä nimeltä Loung Ung, joka on kokenut Pot Polin aiheuttaman ja 
Puna Khmerien toteuttaman kansanmurha episodin vuosina 1975–1979. Cambodian historiaan liittyy paljon muutakin, mikä on tapahtunut ennen Pot Polin valtaa. Kuten Vietnamin sodan pommitukset sekä merkittävät vallankaappaukset. Vallankaappaukset johtivat siihen, että Pot Polista tuli maan pääministeri.

Pot Polin ajatuksena oli uudistaa Cambodia. Minkään asian omistaminen ei ollut sallittua. Ihmiset joutuivat muuttamaan kaupungeista maaseudulle ja kaikki tuli olla tasa-arvoista. Kaikilla tuli olla mustat vaatteet, paita ja housut sekä punainen huivi. Kaikkien tuli saada saman verran ruokaa. Ruoka-ajat olivat kaikilla samat. Kenelläkään ei saanut olla koulutusta mistään, mikä olisi nostanut tämän ihmisen toista ihmistä korkeammalle. Yksilöllisyydestä ja vapaudesta ei ollut tietoakaan. Tätä kutsuttiin Angkar- järjestelmäksi. Jokainen koulutettu lääkäri, opettaja, insinööri ja armeijan työntekijä tapettiin. Jokainen, joka ajattelin vähääkään toisin Angkarin- järjestelmästä, tuli tappaa.

Kirjan yksi kohtaus:  ” Children in our society will not attend school just to have their brains cluttered with useless information. They will have sharp minds and fast bodies if we give them hard work. The Angkar cannot tolerate laziness. Hard work is good for everyone. Any kind of schooling carried out by anyone without the government´s approval is strictly forbidden.”

-Mulla tuli tuosta lauseesta mieleen, himosalitreenaajien motot. Kuullostaa jotenki samalta ku joku ”No pain, No gain”, ” Hard work, good result” tai joku ”Pain is good”.)

Kirjassa Loung kertoo todella yksityiskohtaisesti kaikesta, miten naisia ja lapsia kohdeltiin tänä aikana, miten perheiden jäsenet erotettiin toisistaan pitkien matkojen päähän tekemään jotain työtä, josta ei ollut tietoakaan. 

Osa 14 -vuotiaista tytöistä joutuivat Puna Khmer- sotilaiden hyväksikäytettäväksi ja raskaana olevat naiset joutuivat kärsiä lapsensa kuoleman heidän sisälleen, ravinnon puutteen vuoksi. Miehet joutuivat tehdä työtä, vaikka voimat eivät riittäneet. Ihmiset saivat ruokaa kerran päivässä pienen annoksen. Jokainen eli nälän tunteessa.

Kävimme Phnom Penhissä kansanmurha keskuksessa ”The Killing Fields”, jossa Puna Khmer- sotilaat (Khmer Rogue) tappoivat surutta lapset, naiset ja miehet. Siellä oli puu (killing tree), johon sotilaat olivat hakanneet vauvojen ja lasten päät rikki. Siellä oli alue, josta ruumiita oli löydetty ilman päitä. Siellä oli luita ja pääkalloja. Siellä oli puu (magic tree), josta on aikoinaan roikkunut isoja kaiuttimia. Kaiuttimista on soinut todella kovaa aivan kamala laulu, jossa nainen vinkuu kovalla äänellä. Tämä laulu esti uhrien voihkintojen ja huutojen kuulumiset. Tämä laulu oli viimeisin, mitä uhrit kuulivat ennen kuolemaansa.

Siellä oli kamala olla. Koko puolitoista tuntia mun keho oli kylmänhikinen. Ahdisti suuresti. Kylmät väreet ihan joka asiasta, koska sattui niin paljon. Tälläkin hetkellä kyynelehdin…Puna Khmerit tappoivat kolmen vuoden aikana noin 3 miljoonaa ihmistä.

Mä olen käynyt myös Auschwitzissä. Sekin oli kamala ja opettava kokemus. Tämä jotenki kosketti minua enemmän. Cambodiassa edelleen asuu näitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet traagista kohtelua. Mietin aina, kun hieman vanhempi ihminen palveli meitä, minkälainen on hänen tarinansa tästä ajasta? Mitkä ovat hänen ajatuksensa? Ketä kaikkia hän on joutunut menettämään?

Tämä koko teksti kuulostaa paljon ” ei Sonyamaiselta”. Mun äiti ja muut läheiset tietävät etten ole kovin kiinnostunut minkään maan historiasta, en edes Suomen. Mun äiti ja läheiset tietävät myös, etten lue kirjoja. Se on musta todella tylsää. Luen vain silloin, jos on joku tentti tulossa. Tämä kirja, jota olen lukenut nyt kolme päivää. En vain pysty lopettamaan lukemista. Olen toisaalta ylpeä. Olen kasvanut. Ymmärrän asioita paremmin. Vastapäätä oleva mies tuijottaa, kun itken tässä kahvilassa ahdistaa tuo kirja, mutta en halua luopua siitä…Nyt ryhdistäydyn...

Hieman lisää Kambodžasta:

Mun silmissä Cambodia on vessoista paljon hygieenisempi kuin Malesiassa. Malesiassa ravintoloissa vessoissa on reikä, ei saippuaa, eikä välttämättä pide'tä, paperista puhumattakaan. Kambodžassa, oli sitten kuinka kämäinen sivukujan tai paikallisten katujen ravintola, löytyy sieltä käsisaippuaa ja paperia. Useimmissa on myös posliinipönttö.

Phnom Penh on Siem Reapiin verrattuna paljon likaisempi. Kaduilla on isoja ja pieniä sekä biojätekasoja että tavallisia roskakasoja, jotka haisevat kauas. Liikenne on myös aivan hullua. Thaimaassa, Malesiassa ja Sri Lankassa liikenteessä on edes joku järki. Phnom Penhissä ei sitten minkäänlaista.

Phnom Penhin keskus on siistiä aluetta. Siellä on iso laatoitettu alue, missä ihmiset harrastivat liikuntaa. Siellä on erilaisia rekkejä, kuntoilulaitteita ja avara tila pallon potkimiseen. Aivan kuin olisi kävellyt keskelle liikuntatapahtumaa. Yhdessä kohtaa oli iso rykelmä naisia, jotka ryhmäliikkuivat edessä olevan lihvan miehen tahtiin. Minäkin osallistuin hetkellisesti tähän ryhmäliikunta tuokioon. Hetki todisti myös sen, ettei ohjaajan tarvitse olla super kunnossa. Mies oli selvästi ylipainoinen. SILTI!! hän ohjasi helppojen liikkeiden kera kuntoliikuntaa kaiken ikäisille naisille ja vieläpä hyvän musiikin kera. RESPECT <3 Tämä alue oli mahtava!

Paikalliset ihmiset olivat kaikin puolin mukavia, positiivisia ja erittäin ystävällisiä. Ottivat todella rennosti ja toimivat aktiivisesti, kun oli tarve.

Tahdon kiittää Cambodiaa koko sydämestäni näistä kaikista kokemuksista ja tunteista, joita sain neljän päivän aikana. Toivon, että joku saisi tästä postauksesta innostuksen lähteä kyseiseen maahan, vaikka vapaaehtoistyöhön. Minä joskus vielä palaan tänne.

Peace and love
-Sonya

Tomb Rider elokuvasta tuttu puu ja temppeli

Kivissä voitte nähdä kasvoja

Kaiverruksien punainen sävy tulee henna-väristä.

Eiku kyytiin vain...kyllä setä polkee.

Teräs faari