And that was SonyAasias Indonesia

Kukkuuu!!
15.3 Gileiltä matkasimme Lombokin Kutalle. Matkustimme Lombokille public boatilla eli paikallisten veneellä. Olimme ensimmäiset, jotka ostivat liput kyseiseen potskiin. Lippu maksoi 12 000 IDR (0,85€). Meille sanottiin, että vene lähtee, kun 30 lippua on myyty. Siinä sitten odoteltiin, että muut paikalliset ostelivat lippuja. Odotellessa, pojat (Jarno, Antti ja Juho) lähtivät kauas markettiin. Meinasimme poikien vuoksi myöhästyä, kun vene olikin jo lähdössä, eikä poikia näkynyt missään. Onneksi minulla ja Jutalla on kovat äänet. Kaksi huutoa riitti ja pojat jo juoksivat hilipatihippan kadulla kohti satamaa.

Antti ja Juho lähtivät samana päivänä Lombokilta takaisin Malesiaan. Minä jäin vielä muutamaksi päiväksi Lombokille Juulian, Jarnon ja Jutan kanssa. Piti olla hyvät paikat surffata... 

16.3 
Kävimme surffaamassa Gerupukin "rannalla", minkä piti olla Kutan alueen paras paikka. Ei ollut kovin kiva paikka surffata. Piti mennä veneellä keskelle merta ja siellä odotella aaltoja. Ei päässyt rantaan missään vaiheessa, koska sellaista ei ollut. Välillä tuli niin isoja aaltoja, ettei veneessäkään voinut taukoilla. Kyllä siinä sai tyrskyissä olla. Maisemat olivat ainakin kohdillaan. 

Lombokin maisemat ovat mielestäni kauneimmat, mitä olen Indonesiassa nähnyt. Gili Airilla ja Trawangalla maisemat olivat tasaista horisonttia meren kera. Sanurissakaan, ei ollut niin hienoa. Lombokilla maisema on laaksoista. Ylä- ja alamäkiä riittää.

Hassua oli palata paikkaan, missä autojen ja skoottereiden melu kadottaa välillä puheäänen. Ravintolassa keskustellessa täytyy lähentää korvaa kohti puhujaa, että kuulee kunnolla. 

Tähän väliin tahdon suositella ravintolaa nimeltään Sonya Cafe ;) He tarjoavat erittäin edullisesti paikallista ruokaa Lombokin Kutalla. Kasvis Mie/Mee Goreng (paistettu nuudeliannos) maksaa 12 000 IDR ( 0,85€) Annos on iso ja siihen kuuluu paistettu kananmuna. Kanalla sama annos maksaa 20 000 IDR (1,40€)
Ravintolalla on myös tarina, miten se on saanut alkunsa.

17.3
Ajoimme noin 140km yhteensä  Lombokin pohjoiseen aivan ihanalle vesiputoukselle. 
Matkan aikana näimme ihania maisemia ja iloisia ihmisiä. Menomatka oli aurinkoinen ja hiekkaa lensi naamaan sen minkä kerkesi.

Paluu olikin jotain aivan muuta. Jäätävä rankkasade iski kesken matkan. Aivan kuin olisi saavista kaadettu suoraa niskaan. Päätimme Jutan kanssa jatkaa matkaa, satoi taivaalta mitä tahansa. Olimme jo valmiiksi nii märkiä, ettei paljoa haitannut. Aivan hullu ajokeli. Aivan hullun paljon lammikoita tiet täynnä. Parasta oli ajaa noin 5cm syvyisistä ja 4 metriä pitkistä lammikoista, jotka yhtäkkiä tulivat eteen. Aina hetkeksi katosi kylmän tunne, kun lämmin vesi lensi päälle. Ihanaa oli myös, kun autot ohittivat ja räiskyttivät vettä päälle ^^

Samalla kun ajoin, Jutta lauloi kovaan ääneen lauluja ja minä nauroin paniikinomaista ja yhtäaikaa iloista naurua. Ainoastaan silloin näin ajaa, kun laitoin kulmat niin kurttuun, että pystyin näkemään omat kulmakarvani. Kulmakarvani toimivat hyvin sateenvarjona. Samalla, kun pidin kulmia kurtussa, huuleni asettuivat automaattisesti kiukkuiseen duckface asentoon. 

Näiden kahden,  hysteerisen naurun ja totisen duckface ilmeen vaihtelun kera, kuuntelin Jutan lauluja ja ajoin. Yhtäaikaa pelkäsin ja nautin. This was a crazy adventure!!

Nyt on aika hypätä koneeseen ja lentää Malesiaan. Sieltä jatkamme Antin ja Juhon kanssa yöjunalla Singaporeen.

❤:llä Sonya