Meet Cameron Highlands

 Meet Cameron Highlands

Kävimme Antin kanssa Cameron Highlandsilla, jossa ilmasto on lähes samanlainen kuin Suomessa kesäisin. Päivät lämpöisiä, illat viileitä. Cameron Highlands on vuoristokylä, joka koostuu pienistä alppikylän näköisistä kylistä, joista tunnetuin on Tanah Rata. Tanah Rata sijaitsee 1440m korkeudessa. Cameron Highlands on saanut nimensä Brittiläisen William Cameronin mukaan vuonna 1885.

Matkustimme Kuala Lumpurista Tanah Rataan bussilla, joka maksoi 35 MYR (9€). Alkumatka meni oikein hyvin. Viimeiset 45km oli loppumatonta serpentiini- tietä ylös asti. Voitte siis vain arvata kuinka moni bussissa alkoi voida pahoin. Epämiellyttäviä pahoinvointiääniä alkoi kuulua bussin etupäästä ja puolivälistä. Onneksi istuimme Antin kanssa aivan perällä. Bussin päästyä perille ihmiset kantoivat täysinäisiä oksupusseja jonossa ulos. THAT WAS NICE!

Yövyimme yhden yön Tanah Ratassa aivan ihanassa Fathers Guest Housessa, jossa yksi yö kahdelta hengeltä maksoi 60MYR (14€). Guest Housessa on kiva pieni kahvila, jossa tarjoillaan aamupalaa ja päivällistä reiluun hintaan. Tottakai tarjolla on myös Cameron Highlandsin omaa teetä. Tanah Ratan läheisyydessä on kivoja vaellusreittejä ympäri vuoristokylää.

Ensimmäisenä päivänä neljän tunnin bussimatkan jälkeen, kävimme vaeltamassa lyhyen reitin nro. 10, mikä on noin 5 km suunta. Palasimme takaisin samaa reittiä, koska kiertoreitti reitin nro.11 kautta oli suljettu. Vaelluksen jälkeen olikin jo ilta ja ilma alkoi viiletä. Pitkähihaiset paidat päällä vietimme iltaa Guest Housen ravintolassa teetä juoden ja illasta nauttien.

 Kymppi reitiltä yhteinen selfie, mmmorjes!

Toinen päivä Cameron Highlandsilla vierähti perhosten keskellä, teeplantaaseilla ja mossy forestissa. Meillä oli ajatuksena vuokrata skootteri ja mennä omatoimisesti teeplantaaseille. Skoottereita ei ollut mahdollista vuokrata, joten päätimme lähteä päivän pakettimatkalle.

Ensin kävimme perhosparkissa, jossa on perhosten lisäksi erilaisia elämiä ja ötököitä. Asia, mikä hämmästytti, oli käärmeiden ruokinta. Työntekijät kävivät aika-ajoin heittämässä pieniä hiiriä käärmeiden terraarioon, jossa hiirillä oli elinaikaa käärmeiden näläntuloon saakka. Yhdessä terraariossa toinen hiiristä oli kuollut ja toinen elossa. Mitenkäs muutenkaan elossa oleva hiiri pysyisi hengissä, kuin syömällä lajitoveriaan. Kohta elossa oleva hiiri uppoaakin makoisasti käärmeen kitaan. Tämä kaikki näytti livenä toisaalta mielenkiintoiselta, vaikka kuulostaa inhottavalta. Ennen tällaista on nähnyt vain luontodokumenteissa ruudun takaa.

Perhoset olivat ihastuttavia. Astuimme sisään todella isoon kasvihuoneeseen, jossa kukkia oli valtavat määrät ja sitäkin enemmän perhosia. Perhosia oli monen kokoisia. Isoimmat perhoset eivät edes mahtuneet ainakaan minun peukalon ja pikkulillin väliseen mittaan. 

Perhosparkista suuntasimme kohti ensimmäistä teeplantaasia. Teeplantaaseja Cameron Highlandsilla on paljon. En oikein pysty käsittämään niiden paljoutta vieläkään. Teeplantaasit ovat saaneet alkunsa Brittiläisen J.A. Russelin myötä vuonna 1929.

Nykyään plantaaseja on 4000 hehtaarin verran. Puut, joissa teen lehdet kasvavat, on leikattu mataliksi. Työntekijät eivät muuten yllä poimimaan tuoreimpia vaaleanvihreitä teenlehtiä talteen. Osa lehdistä poimitaan koneella, mutta hienoimmat lehdet käsin. Kun teelehdet on poimittu talteen, viedään ne suorinta tietä tehtaalle. Ensimmäisessä vaiheessa lehdet erotellaan ja esikuivataan. Noin 12 tunnin jälkeen kuivatut lehdet hapetetaan, jolloin lehdistä saadaan irti eri aromeja. Hapetus kestää noin 1,5 tuntia. Tämä jälkeen lehdet paahdetaan melkein 100 asteessa 15 minuutin ajan, jonka jälkeen lehdet ovat valmiita teeksi.

Valmistusprosessi on todella mielenkiintoinen. Varsinaista valmistusprosessia emme nähneet. Kiersimme vanhassa tehtaassa katsomassa laitteita ja eri tiloja, jossa teenlehtiä on ennen käsitelty.

Plantaasien jälkeen menimme Mossy Forestiin (sammalmetsään), mikä näytti aivan samanlaiselta, kuin mitä Taru Sormusten Herrasta elokuvassa on. Metsä oli todella satumaisen kaunis. Sammal kasvaa puihin kiinni ja imee puista ravintoa (lehtivihreää) itseensä. Monet metsän puut ovat jo ”kuolleita” sammaleen vuoksi. Puiden juuret ovat silti vahvoja ja kantavia. Seisoimme yhden todella vahvan, mutta kuolleen puun juurien päällä, jossa ei ollut mitään muuta alapuolella kuin syvä rotko.

Päiväretken jälkeen bussista sai jäädä pois Brinchang nimisessä paikassa, mikä on noin 5 km Tanah Ratasta. Jäimme Antin ja yhden belgialaisen naisen Evan kanssa pois bussista ja kävelimme oikein miellyttävää vaellusreittiä takaisin Tanah Rataan. Kävelymatkan aikana tutustuin Evaan ja minulle selvisi, että hänkin on entinen lentopalloilija. Matka taittui todella nopeasti, kun löytyi yhteinen mielenkiintoinen puheenaihe. Eva on tulossa Kuala Lumpuriin huomenna. Toivottavasti kerkeämme nähdä vielä!

Antti ja Eva

Leikin perhosten kanssa.

Menossa Mossy Forestiin

Hobitti

Mordoria etsimässä :DD