lauantai 24. marraskuuta 2018

But if you walk the footsteps of a stranger, you learn the things you never knew, you never knew. - Pocahontas


Varoitus: joillekin teksti voi olla liian ylitseampuvaa. Lue viimeinen kappale, jos edes hieman kiinnostaa, jou! 



Olen aina ajatellut olevani kovin tunne-eläjä. Olen pyrkinyt aina kuuntelemaan pääasiassa kehoni energiaa ja myös spirituaalista kutsumusta. Olen kokenut olevani hyvin kosketuksissa universumin kanssa ja tuntenut sieluni läsnäolon vahvasti joogaharjoituksissa.

Kahden ensimmäisen päivän jälkeen opettajani Vinod pyysi minua istumaan joogatunnin jälkeen hänen viereen ja katsomaan joogasalin ikkunoista ulos. Muut lähtivät syömään.

Hän totesi minulle " you are not there where the others are and they are not there where you are."

Olin jo avaamassa suutani kysyäksenki tarkempaa selitystä, kunnes Vinod jatkoi: You have a very strong anatomical thinking and it is very good, don't loose it. You know better than the others. But you have to feel more of the power of the Universum, the energy, the seed of your soul. I am not telling you that you don't see it at all but your very good theoretical knowledge is planted too well in you. It blocks some new parts to come in to you.

Siinä samassa mun silmät suurentui. "Kyllä. Yes. That is correct. I am too specific and exact at those things that I know about and the knowledge bothers my practice in certain way. For me at this moment it's not good to look at the theoretical side."

Meditatiiviset harjoitukseni ovat muuttuneet täysin ja asanaharjoituksissa unohtamatta linjaamista haen fokukseni full yogic breathing -tekniikkaan, sekä sen tuomaan läsnäoloon.

Olen aina harjoituksissani tottakai keskittynyt hengitykseen, mutta on täysin eri asia hengittää läsnäolollisesti ilman focusta anatomiseen puoleen. Suomessa halutaan painottaa niin vahvasti tekniikkaan.
Kun taas korkeamman valon kannalta joskus lantio voi olla hieman vinossa perus asennossa, ilman vahvaa venytystä, lähinnä keskittyen pranan kulkuun kehossa, eikä siihen, miten olet. Se muuttaa asioiden kulkua kehossa ja aivoissa paljon!

Olen edennyt nyt siihen, missä muutokseen tarvittavat oikeat asiat tapahtuvat. Tai sanotaanko näin, että MINUN muutokseen tarvittavat oikeat asiat. Tässä osa-alueessa olen ollut heikko. Tässä täytyy kehittyä.

..joskus tieto ja viisaus ovat, haitaksi kehittymiselle:) 

Olen täällä todennut itselleni, välillä on hyvä kulkea ja tunnustella muiden, tuntemattomien ihmisten polkuja. Monesti toisten ihmisten polut pelottavat tai luovat epämukavia olotiloja. Mutta se, mitä matkanvarrella tapahtuu on kaiken sen arvoista

Tuntemattomalla, toisen ihmisen polulla kulkeminen ei tarkoita omansa unohtamista, se tarkoittaa oman polkunsa laajentumista tieksi. Tieksi missä mahtuisi mahdollisimman moni muukin kävelemään kanssasi

Polkusi voi laajentua vain, jos sinä uskallat kävellä muiden poluilla ja lisätä sitä kautta avointa vastaanottoa. Silloin ymmärrys toisen polun erilaisuudesta on vahvempaa. Silloin erilaisuuden hyväksyminen ja empatia kasvavat osaksi sinun luonnollista olemusta, sinun tietäsi. Tiedostat, miksi oma polkusi olikaan silloin niin kapea. Kasvat. Opit itsestäsi ja ennen kaikkea nautit siitä, miten helposti sinua voi lähestyä, koska ymmärrät, koska hyväksyt.


SAMASTHA GURUPYO NAMAHA
HARI OM TAT SAT.

Kävin vapaapäivänä Mysoren keskustassa palloilemassa  kolmen intilaisen joogatoverin kanssa ❤. 
Alla kuvia.

Mysore Palace

Buddha temppelistä Byla Kuppesta noin 2 tunnin päässä Mysoresta. 

Pieni, kaunis ja väsynyt intalainen tyttö

Liaanipuu, joka on matkanvarrella Mysoresta joogakoululle.

Mysore Palacen sisältä

Intialainen nainen pukeutunut Sareeseen



sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Namaskar from India

Namaskar!

HullaHalli Mysore, India
300 hour teacher training. Kirjoitettu 17.11. 2018.

Nepalissa joogaopintojeni aikana sain ajatuksen tai oikeastaan vahvan tahdon mennä jatkamaan joogataivaltani Intiaan. Koska opettajani olivat Intialaisia. Ja niin mahtavia!

Olkoon tämä aikaisempien Aasia ja jooga kirjoitusteni jatkoa.

Pääasiassa kirjoitan näitä itseäni varten, mutta aiheesta kiinnostuneet, epäileväiset, ihmettelevät ja samaa polkua kulkevat ovat toki tervetulleita lukemaan tarinoitani Intiasta.
Tuomitsevaiset voivat lukea ensin peilin kuvaa ja sitten palata uudestaan lukemaan.(: Voit myös vain katsoa kuvat. 

Saavuin 15.11.2018 klo 18:59  Intian Bangaloren kentälle. Kentällä oli odottamassa kuskini Juuusef "Jooseppi", kerroin hänelle miten nimi lausutaan pohojalaasittain. "Dijoosebbi" hän sanoi perässä.
Matkasimme Bangaloresta 6 tuntia Mysoressa sijaitsevaan pieneen maalaiskylään Hulla Halliin, "Hulle Hali" as they say, minkä alueella asuu vain yhtä kastia, nyt en nimeä muista.

Matkalla kuitenkin pysähdyimme paikalliseen ravintolaan, missä kuski tilasi itselleen pähkinäriisiä ja minulle Tose (siltä se kuulosti) kastikkeilla. En aluksi tajunnut, mitä oli tulossa. Kun lautanen saapui, aivan ääneen piti huokaista ja todeta Joosepille "This food especially Tosai Telur I ate it every morning when I lived in Malaysia."

Siihen perään Jooseppi totesi "that is nice, but remember to eat it with the right hand"

Vasuri oli vahvana ehtinyt jo tarrata tosain otteeseen. Jooseppi nauroi ja pyyteli anteeksi kiusaamistani. Intiassa kaikki tehdään oikealla kädellä, paitsi pyllyn pesu.

Nepalissa Pokharassa olosuhteet olivat todella todella paljon länsimaisemmat. Majailin hotellissa ja sain hotellin ruokaa. Toki opettajamme siellä rajoittivat, mitä ruokia linjastosta saimme ottaa.

Eco Ashram. Täällä ollaan. Saavuin 16.11.-18 klo 1:30 yöllä pienen pientä kylätietä pitkin.
Paikka on keskellä ei mitään. Lähin kauppa on 40 kilometrin päässä ja majoitustupani vastapäätä olevassa joessa asuu yksi krokotiili, joka silloin tällöin tulee ashramin rantaan. Yksi oppilaista David James aka DJ oli sen jo nähnyt.

Joogasali
Ruokasali ja keittiö

Ruokana on aamulla riisipuuron näköistä keltaista velliä, rotia ja ihanaa dalia. Oijje. Mutta lounaassa on hieman totuttelemista. BANAANIA, vesimelonia, ananasta sekä puristettua kantaloupea. Iltapala / päivällinen on samaa kuin aamulla. 

Ensimmäisellä lounaalla söin änänäksiä niin paljon, että ihan kieltä alkoi kutittamaan.

Olin kaukaa viisas. Ostin Suomesta kaurakorppuja mukaan ja vastuullisesti pyydettyä tonnikalaa. Ihan vain pahan päivän varalta.

Yksi jooga tunti takana. Tunnin jälkeen menin kuin meninkin tunnehöyryille mökkiini itkemään. Elämä on kovin helppoa ja niin kaunista, niiin voijjje kaunista. 


Majoitukseni. Oikein mukava ötökkäluola. Perhosten ja gekkojen kanssa on mukava herätä. 

Välillä Suomessa tulee pakonomainen tarve poistua yksinkertaisuuteen. Pieneen paikkaan, mistä ei pääse pois niin helposti. Kaikki on silti niin hyvin. Helpompi tyytyä siihen, mitä on, kun ei juurikaan ole mitään. Sinulla on kaikki tarvittava selvitäksesi hengissä. Silloin syvin sisäinen olemus ja pyhyyden ajatukset saavat ison tilan. 

Kävin kävelyllä yksi ilta kylässä, jossa Ashrami, eli joogailu paikka sijaitsee. 

Alla muutamia hauskoja kuvia lenkiltäni. 


Tämän kylän poikii


Ashramin koira, Momo, lähti uiden kylän jokea pitkin mun perään. 
Tikapuita pitkin palmuuseen

 Hän oli upea. 

Hari om!