AYTT -ajatuksia sekä pieniä vinkkejä Intiassa reissaamiseen

Namaskar!

Tuntematon usein pelottaa.
Kun oppii tuntemaan, alkaa tykkäämään. Jos ei tykkää, ei silloin tunne vielä tarpeeksi hyvin.

Kaikella on kääntöpuolensa. Jos joku on mielestäsi hyvä juttu, jollekin toiselle se on huono ja toisin päin. 

Olen pyrkinyt siksi katsomaan ja kääntämään asioita minun huonosta kokemuksesta jonkun toisen kokemaan hyvään. Haluan tunnistaa tarkemmin itsessäni asiota, joita luokittelen hyviksi ja huonoiksi, koska oma mieleni johdattaa niihin. Miksi pidän jotain asiaa paljon parempana kuin toista, vaikka se toimisi yhtä hyvin toisellakin tavalla.

Positiivinen katsominen on joskus vaikeaa. Kerroin rakkaalle ystävälleni, miten jännittää taas palata Suomeen, kun on emotionaalisesti ja hengellisesti elänyt kuukauden niin suurella sydämellä ja vastaanottanut paljon merkityksellistä kosketusta.

Olen antanut ajatusten tulla ja mennä ilman takertumista. Nauttinut ajatuksen kulusta ja halunnut tietoisesti tykätä kaikesta. Tarkemmin sanottuna hyväksyä ja antaa anteeksi.

Arjen keskellä sokeutuu helposti ja unohtaa, miten pitää mieli rauhallisena, kun se yrittää hätääntyä ja ärsyyntyä ympärillätapahtuvasta toiminnasta.

Molemmat joogakoulutuskerrat ovat avanneet minussa sellaisia osa-alueita, joita on vaikea avata arjen keskellä. Mutta kun tiedän, miltä se tuntuu, siitä on Suomessa helpompi pitää kiinni. 

Ashramikuukausi oli unohtumaton. En malta odottaa, että saan taas jatkokouluttautua. Ensin kuitenkin jatkettava omaa harjoittelua aktiivisesti.

Ashramin auringonlaskut olivat ennenäkemättömän kauniita.

"Valmistujaispäivän" sydän, jonka opettajat tekivät kukista.

Matkustelusta:
Matkustaminen Intiassa yksin ja vieläpä naisena, on tuntunut todella turvalliselta kaikin puolin. Ihmiset ovat avuliaita ja kohteliaita. 

Paljon pahaa täällä tapahtuu ja siksi yksin matkustaessa on oltava yhtäaikaa rohkea ja varovainen.

Mysore on todella turvallinen kaupunki exploorata. Samoin Bangalore. Pohjois-Intiassa on oltava varovaisempi, mutta kokenut reissaaja pärjää sielläkin mainosti.

Kaikki miehet, joiden kanssa olen jutellut useamman vartin, ovat todenneet minulle, miten he ovat pahoillaan, kun Intiasta uutisoidaan maailmalle traagisimmat tarinat.

Intia on autenttinen, kehittyvä ja kaunis maa. Intia on opettavainen ja koskettava. Intia luo uusia ulottuvuuksia ihmiseen. Intia ei ole yleellinen. Se ei ole mukavuuden esikuva. Se ei myöskään ole paras ensimmäiseksi kohteeksi ensikertalaiselle Aasian matkaajalle. Tai on se hyvä, mutta helposti tulee negatiiviset kokemukset kaikesta, kun ei ole tottunut Aasian pyörteisiin.

Matkasin junalla Mysoresta Bangaloreen. Matka oli noin 3 tuntia.

Lippu ilmastoituun vaunuun isolla jalkatilalla maksoi 305 rupiaa. Seisomapaikka on 70 rupiaa. Alle euron. Paikkalippu normaalista vaunusta on 108 rupiaa. Minun junalippuni euroissa oli siis 3.90€.

Lipun osto tapahtui eri paikoissa, riippuen minkä lipun halusi. Menin aluksi väärään paikkaan ostamaan lippua, kunnes tiskillä nainen sanoi, etten voi ostaa seisomapaikkaa ison rinkan kanssa. 

Vartija ohjasi minut rakennuksen toiseen päähän. Astuin ilmastoituun huoneeseen, jossa heti ovella oli avulias mies ilmoittamassa, että minulla täytyy olla lippuhakemus täytettynä.

Astelin ulos, näin seinässä pienen reiän ristikkoikkunalla. Huomasin siinä kaksi miestä täyttelemässä lomakkeita. Jäin heidän taakse jonottamaan vuoroani. Yhtäkkiä kaksi muuta miestä kiilasivat minut ja menivät tiskille ja alkoivat puhumaan tiskin takan olevalle naiselle. Tajusin samassa pelin nimen. Ole ihan kiinni edellä olevassa, jos haluat pysyä jonossa.

Ei mitää. Tungin pääni kahden miehen olkapäiden välistä ristikkoa kohti ja kysyin apua. Samalla kun nainen ojensi minulle lomakkeen, hän selitti yhdelle ohjeita hindinkielellä ja yhdellä kädellä näpytti koneelle jotain.

Lomake täytettynä menin takaisin ilmastoituun huoneeseen naisten luukulle. Sain lipun ja huokaisin helpotuksesta.

Juna-asemalla on naisille oma odotustila.

Sitä käytin itse, koska halusin jättää tavarani sinne hetkeksi, kun menin kuvailemaan laiturille.

Ilmastoitu vaunu on todella ilmastoitu. Minulla oli "suomikylmä" ja kokoajan jostain puhalsi lisää kylmää.
Suosittelen kuskaamaan huivia mukana, jos matkustaa junalla ilmastoidussa vaunussa tai turistibussilla missä tahansa päin Aasiaa.

Maisemaa junamatkalta.

Kohtaaminen: 

Juttelin erään Intialaisen miehen kanssa yli tunnin naisten asemasta Intiassa. Heidän uskomus menee näin. Nainen on vahva sisältä ja mies vahva ulkoa. Siksi nainen jättää perheensä naimisiinmenon jälkeen ja muuttaa aviomiehensä perheen luo. Nainen on henkisesti vahva. He eivät usko, että mies olisi kykenevä siihen. Nainen on perheen viisaus ja mies perheen ylläpitäjä.
Kysyin sitten, että, "miksi esim. Suomessa puhutaan, että naisten asema on huono Intiassa? Koska itse olen kokenut todella ihanaa kohtelua täällä."

Mies vastasi: Naisen asema ei varsinaisesti "huono". Miehet eivät vain osaa käyttäytyä. Kuten sanottu, miehet eivät osaa kontrolloida itseään ja tekevät siks kamaluuksia.

Minä sitten siihen "eli miehet oikeuttavat itselleen toimia pahoin, koska on sanottu, että miehet ovat heikkoja, itsekontrollin kanssa?"

Siihen sain vastauksen kyllä. Mies sanoi vielä perään "joogaavat miehet hillitsevät itsensä parhaiten ja siksi Mysore on tosi turvallinen. Joogeja täynnä. Hari om.

Hieman nauroin miehelle, ja sanoin näkökulman olevan vaikeasti ymmärrettävissä, mutta nyt ainakin tiedän tarkemmin.

Loppusanat:

Sitten joskus, jos minulla on lapsi(a)
Haluan näyttää heille niin paljon erilaisuutta ja maailmaa, että se juurtuu heidän normaaliksi. Niin tehtiin minulle. Kahdessa täysin erilaisessa maassa, Suomessa ja Tunisiassa, kasvaneena on asia, mistä olen ikuisesti kiitollinen. ❤

Thank you India, this is not a good bye. It's a see you later.

Mestari Elmo Saikkosta lainaten...

 "Jos ei nähärä, niin kattellaan."

Käänsin sen kauniisti englanniksi...
"If we don't see each other let's seek each other."

Hari om Tat sat.

Alla kuvia reissulta.

" You have to walk back from what you have to what YOU are."

Iltabussi Mysoresta Hullahalliin oli maaginen. Ilta pimeni auringon laskeutuessa ja kuulokkeista soivat kappaleet, joista sydän rentoutui ja kiitollisuustasot nousivat korkealle. 

Laulun sanat osuvat kohdalleen, miksi alun alkaen harkitsin Intiaan lähtöä.

"I don't have any answers
The more I know the more I grow"

Halusin saada aikaa itselleni, kouluttautua ja kohdata uuden kulttuurin.

Aika. Se minkä sanotaan juoksevan. Se minkä sanotaan pysähtyvän. Minulle se on se, mikä tekee tilaa ja laittaa asiat moneen eri perspektiiviin. Aika on kärsivällisyyttä. Aika on tietoisuutta. Aika on herättävä.

On ihana antaa tilaa ajan kanssa ajatuksille. Ei siksi, että olisi ongelmia tai että asiat olisivat huonosti. Aika ravitsee. Aika ajatuksille ravitsee. Aika uusille kokemuksille ravitsee. Aika sinulle ja vain sinulle osoittaa todellisten tärkeiden asioiden paikan.

Olen kuukauden aikana 24/7 pyöritellyt monenlaisia ajatuksia niin filosofialuentojen jälkeen kuin ihanien keskusteluiden jälkeen opiskelutovereideni kanssa.

Mä olen kovin tekevä ihminen. Pidän siitä, että tulee uusia juttuja ja saan touhata. Vastapainoksi välillä on hyvä sanoa itselleni, ettei mun tarvitse kyetä kaikkeen. Ei mun tarvitse todistaa itselleni saatikka muille mitään toiminnallani.

Jatkuva muutos ei ole pakollista. Hämmästelen kovasti "itsensä muuttamis" trendiä, mikä on valloillaan. Päivä toisensa jälkeen tavoittelemme tyytyväisyyttä ja jonkin sortin onnen tunnetta. Yhden osa-alueen täytyttyä alamme jo suunnata seuraavaa kohti. Ihan kuin täyttä tyytyväisyyttä ei olisikaan?

Monesti olen itsekin sanonut itselleni " sitten kun, niin sitten olen" höpö höpö. 

Elämä vie jokatapauksessa eteenpäin, kuinka paljon tahansa tavoittelisimme jotain. Matkan ymmärtäminen, siitä nauttiminen ja sen rakastaminen vaatii sinun panostuksen.  Sen ei kuulu olla muutoksen tavoittelu, vaan luotto, että kaikki tulee ajallaan, kun teet sitä, mistä nautit. Mikään ei tule ns. Ilmaiseksi ei, mutta taaksepäin katsoessasi huomaat, että aika ja tekemäsi asiat ovat tuoneet sinut juuri tähän. Olet se muutos huomaamattasi. Et välttämättä se muutos, mitä olit ajatellut, mutta se muutos, mikä on sinua varten. 

Annetaan elämän näyttää mihin se kykenee ja nautitaan siitä, minne se kuljettaa. Oli tie sitten oman kokemuksesi mukaan hankalaa ja huonoa tai parasta ja ihanaa. Älkäämme siis etsikö onnea ja tyytyväisyyttä. Se ei etsimällä löydy, vaan elämällä ja tietoisella ajattelulla.

Swami J painottaa filosofianluennoilla paljon sitä, miten maailmassa kaikki on todella hyvin, mutta ihmismieli aiheuttaa konflikteja. Se, että pyrimme määrittämään itsemme materian kautta tai oman kehomme kautta. 

Mihin tahansa harjoitteluun käytämme kehoamme, käyttäkäämme sitä olemassaolon ymmärtämiseen. Mitä enemmän määrittelemme itsemme kehomme kautta, sen pinnallisempaa kaikki on. Jos määrität itseäsi kehosi kautta, alat huomaamattasi määrittelemään myös muita kehosi kautta.

Swamin mukaan kehomme on vain väline, joka antaa sielullemme mahdollisuuden elää tässä meidän universumissa :D välillä olen ihan hoomoilasena luennoilla, kun puhumme toisesta ulottuvuudesta, jonka voi ymmärtää vain sulkemalla minuuden pois itsestään eri keinoin.

On ihanaa kuunnella ja ajatella asioita tuomitsematta. Tämä kaikki on erilaista, mutta ei väärää. Erilaista.

Loppuun viisaus samaiselta Swamilta:
 " You have to walk back from what you have to what YOU are." 

Hari om tat sat.

Alla kuvia ❤

Hieman opiskelusta

Minkälaisia päiväni ovat?

5:30 meditaatio (30 min)
6:00 neti pot nenähuuhtelu
6:30 Joogatunti 2.5 h
9:00 aamupala
10:30 joogan filosofiaa 2 h
12:30 hedelmälounas
14:00 Anatomiaa ja asanalinjausta 2 h
16:30 Joogatunti + opetusharjoituksia 2.5h
18:30 päivällinen
22:00 saakka itsenäistä opiskelua.

Siinäpä jokaisen päivän aikataulu. Lauantait ovat vapaapäiviä. 

Ensimmäisen kahden viikon jälkeen anatomia ja asanalinjaukset muuttuvat joogaterapiatunneiksi sekä raskausjoogan perusteiksi. Olen kovin innoissani niistä.

Minulla on tänään sunnuntaina ensimmäinen ohjausnäyttö. 1.5 h ohjaus, edistyneille joogeille. Ja viimeisellä viikolla workshopnäyttö sekä toinen ohjausnäyttö.

Olen niin tyytyväinen tähän kokonaisuuteen. Ensimmäiset päivät ihmetyttivät, kun kaikki oli niin helppoa. Ajattelin, että olinko tullut uudestaan 200 tuntiseen koulutukseen. Neljäs päivä osoitti toisin.

Olen jokaisen filosofiatunnin jälkeen kovin inspiroitunut. Aivoni tuottavat valtavasti uusia ideoita, joita voin ja alakin toteuttamaan ohjauksissani ja myös tulevaisuuden työkuvioissani.

Jokainen päivä kirjoitan valtavan sivumäärän muistiinpanoja ja yritän sisäistää asioita samaa tahtia. Olen oppinut täällä, enemmän kuin mitä opin Nepalissa. Opiskeltavaa piisaa vielä onneksi tämänkin jälkeen.(:

Voittoa ikävä. Yhden aamumeditaation alussa aloin itkemään, kun huomasin Voiton karvan hupparissani. Aijjjjjjjon nukkua kultani vieressä monta yötä putkeen, kun palaan kotiin. Antti saa tulla meidän kanssa soffalle, jos hyväksi kokee :D

Seuraava postaus tulee olemaan niin lentävää ja tunteilua. Varoitan jo nyt.  :D

Hali

PottiMatti vattassa.

Yksi opettajistani iltakävelyllä. Ihana Vinod, jolla on jokaiseen kysymykseen aina vanhan kansan tarina vastauksena.

Annie USA:sta ja Emily Ranskasta. Ihania musikaalisia mimmejä.❤

Hyppäsimme paikallisbussiin Mysoren keskustasta, joka vei meidät ashramin lähellä sijaitsevaan kylään. 40 kilometrin matka maksoi 28 rupiaa. Eli 35 senttiä.

Ihanan värikkäästi pukeutuneita hmisiä lappasi bussiin sisään.

Pikkulemmu keskellä tietä.