Iltabussi Mysoresta Hullahalliin oli maaginen. Ilta pimeni auringon laskeutuessa ja kuulokkeista soivat kappaleet, joista sydän rentoutui ja kiitollisuustasot nousivat korkealle.
Laulun sanat osuvat kohdalleen, miksi alun alkaen harkitsin Intiaan lähtöä.
"I don't have any answers
The more I know the more I grow"
The more I know the more I grow"
Halusin saada aikaa itselleni, kouluttautua ja kohdata uuden kulttuurin.
Aika. Se minkä sanotaan juoksevan. Se minkä sanotaan pysähtyvän. Minulle se on se, mikä tekee tilaa ja laittaa asiat moneen eri perspektiiviin. Aika on kärsivällisyyttä. Aika on tietoisuutta. Aika on herättävä.
On ihana antaa tilaa ajan kanssa ajatuksille. Ei siksi, että olisi ongelmia tai että asiat olisivat huonosti. Aika ravitsee. Aika ajatuksille ravitsee. Aika uusille kokemuksille ravitsee. Aika sinulle ja vain sinulle osoittaa todellisten tärkeiden asioiden paikan.
Olen kuukauden aikana 24/7 pyöritellyt monenlaisia ajatuksia niin filosofialuentojen jälkeen kuin ihanien keskusteluiden jälkeen opiskelutovereideni kanssa.
Mä olen kovin tekevä ihminen. Pidän siitä, että tulee uusia juttuja ja saan touhata. Vastapainoksi välillä on hyvä sanoa itselleni, ettei mun tarvitse kyetä kaikkeen. Ei mun tarvitse todistaa itselleni saatikka muille mitään toiminnallani.
Jatkuva muutos ei ole pakollista. Hämmästelen kovasti "itsensä muuttamis" trendiä, mikä on valloillaan. Päivä toisensa jälkeen tavoittelemme tyytyväisyyttä ja jonkin sortin onnen tunnetta. Yhden osa-alueen täytyttyä alamme jo suunnata seuraavaa kohti. Ihan kuin täyttä tyytyväisyyttä ei olisikaan?
Monesti olen itsekin sanonut itselleni " sitten kun, niin sitten olen" höpö höpö.
Elämä vie jokatapauksessa eteenpäin, kuinka paljon tahansa tavoittelisimme jotain. Matkan ymmärtäminen, siitä nauttiminen ja sen rakastaminen vaatii sinun panostuksen. Sen ei kuulu olla muutoksen tavoittelu, vaan luotto, että kaikki tulee ajallaan, kun teet sitä, mistä nautit. Mikään ei tule ns. Ilmaiseksi ei, mutta taaksepäin katsoessasi huomaat, että aika ja tekemäsi asiat ovat tuoneet sinut juuri tähän. Olet se muutos huomaamattasi. Et välttämättä se muutos, mitä olit ajatellut, mutta se muutos, mikä on sinua varten.
Annetaan elämän näyttää mihin se kykenee ja nautitaan siitä, minne se kuljettaa. Oli tie sitten oman kokemuksesi mukaan hankalaa ja huonoa tai parasta ja ihanaa. Älkäämme siis etsikö onnea ja tyytyväisyyttä. Se ei etsimällä löydy, vaan elämällä ja tietoisella ajattelulla.
Swami J painottaa filosofianluennoilla paljon sitä, miten maailmassa kaikki on todella hyvin, mutta ihmismieli aiheuttaa konflikteja. Se, että pyrimme määrittämään itsemme materian kautta tai oman kehomme kautta.
Mihin tahansa harjoitteluun käytämme kehoamme, käyttäkäämme sitä olemassaolon ymmärtämiseen. Mitä enemmän määrittelemme itsemme kehomme kautta, sen pinnallisempaa kaikki on. Jos määrität itseäsi kehosi kautta, alat huomaamattasi määrittelemään myös muita kehosi kautta.
Swamin mukaan kehomme on vain väline, joka antaa sielullemme mahdollisuuden elää tässä meidän universumissa :D välillä olen ihan hoomoilasena luennoilla, kun puhumme toisesta ulottuvuudesta, jonka voi ymmärtää vain sulkemalla minuuden pois itsestään eri keinoin.
On ihanaa kuunnella ja ajatella asioita tuomitsematta. Tämä kaikki on erilaista, mutta ei väärää. Erilaista.
Loppuun viisaus samaiselta Swamilta:
" You have to walk back from what you have to what YOU are."
Hari om tat sat.
Alla kuvia ❤
Olen kuukauden aikana 24/7 pyöritellyt monenlaisia ajatuksia niin filosofialuentojen jälkeen kuin ihanien keskusteluiden jälkeen opiskelutovereideni kanssa.
Mä olen kovin tekevä ihminen. Pidän siitä, että tulee uusia juttuja ja saan touhata. Vastapainoksi välillä on hyvä sanoa itselleni, ettei mun tarvitse kyetä kaikkeen. Ei mun tarvitse todistaa itselleni saatikka muille mitään toiminnallani.
Jatkuva muutos ei ole pakollista. Hämmästelen kovasti "itsensä muuttamis" trendiä, mikä on valloillaan. Päivä toisensa jälkeen tavoittelemme tyytyväisyyttä ja jonkin sortin onnen tunnetta. Yhden osa-alueen täytyttyä alamme jo suunnata seuraavaa kohti. Ihan kuin täyttä tyytyväisyyttä ei olisikaan?
Monesti olen itsekin sanonut itselleni " sitten kun, niin sitten olen" höpö höpö.
Elämä vie jokatapauksessa eteenpäin, kuinka paljon tahansa tavoittelisimme jotain. Matkan ymmärtäminen, siitä nauttiminen ja sen rakastaminen vaatii sinun panostuksen. Sen ei kuulu olla muutoksen tavoittelu, vaan luotto, että kaikki tulee ajallaan, kun teet sitä, mistä nautit. Mikään ei tule ns. Ilmaiseksi ei, mutta taaksepäin katsoessasi huomaat, että aika ja tekemäsi asiat ovat tuoneet sinut juuri tähän. Olet se muutos huomaamattasi. Et välttämättä se muutos, mitä olit ajatellut, mutta se muutos, mikä on sinua varten.
Annetaan elämän näyttää mihin se kykenee ja nautitaan siitä, minne se kuljettaa. Oli tie sitten oman kokemuksesi mukaan hankalaa ja huonoa tai parasta ja ihanaa. Älkäämme siis etsikö onnea ja tyytyväisyyttä. Se ei etsimällä löydy, vaan elämällä ja tietoisella ajattelulla.
Swami J painottaa filosofianluennoilla paljon sitä, miten maailmassa kaikki on todella hyvin, mutta ihmismieli aiheuttaa konflikteja. Se, että pyrimme määrittämään itsemme materian kautta tai oman kehomme kautta.
Mihin tahansa harjoitteluun käytämme kehoamme, käyttäkäämme sitä olemassaolon ymmärtämiseen. Mitä enemmän määrittelemme itsemme kehomme kautta, sen pinnallisempaa kaikki on. Jos määrität itseäsi kehosi kautta, alat huomaamattasi määrittelemään myös muita kehosi kautta.
Swamin mukaan kehomme on vain väline, joka antaa sielullemme mahdollisuuden elää tässä meidän universumissa :D välillä olen ihan hoomoilasena luennoilla, kun puhumme toisesta ulottuvuudesta, jonka voi ymmärtää vain sulkemalla minuuden pois itsestään eri keinoin.
On ihanaa kuunnella ja ajatella asioita tuomitsematta. Tämä kaikki on erilaista, mutta ei väärää. Erilaista.
Loppuun viisaus samaiselta Swamilta:
" You have to walk back from what you have to what YOU are."
Hari om tat sat.
Alla kuvia ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti blogiin