(A)asiaa Sonyan silmin: Karua, kiitollisuutta ja kaunista

Or-Kuhn & Som ket loi? – Kiitos & Saisinko laskun?

Vaikka tämä teksti on pitkä, toivon, että luet sen. Tärkeitä asioita luvassa ja toivottavasti myös innostavia.

Kävimme Cambodiassa neljän päivän reissulla. Vietimme kaksi päivää Siem Reapissa ja kaksi päivää pääkaupungissa Phnom Penhissä. Näihin kahteen paikkaan neljä päivää oli riittävä. Itse olisin halunnut käydä Cambodian rannoilla, mutta jääköön se toiseen kertaan.

25.2.2015, Keskiviikko
Laskeuduimme Siem Reapin lentokentälle aamulla klo 9:00. Ensimmäinen päivä oli siis täyspitkä ja meillä oli hyvin aikaa temmeltää paikasta toiseen. Kiertelimme aluksi hostellimme lähiympäristön, jonka jälkeen menimme katselemaan kaupungin hienoja ja värikkäitä temppeleitä. Lounaan jälkeen Lähdimme etsimään orpokotia, josta kirjoitin postauksen, kun olimme vielä Cambodiassa.

Orpokoti on nimeltään Sok Hope Foundation, Cambodian Chilrden’s Orphanage. Orpokoti on avattu joulukuun 7. päivä 2007. Orpokoti sijaitsee maaseudulla lähellä maaseudun ainoaa koulua, jossa lapset käyvät. Mr. Sok kertoi orpokodin suurimmista rahallisista menoista. Näitä ovat ruoka, keittiötarvikkeet, lasten koulumaksut ja koulupuvut, orpokodin vuokra, terveydenhuolto ja sähkökulut. Vaatteet ovat siis toissijainen juttu. Täällä Aasiassa ylipäätänsä näkee, ettei vaatteista ole niin paljon pulaa kuin esim. ruoasta ja terveydenhuollosta. Lapset olivat silti todella onnellisen näköisiä, viedessämme uusia kivoja vaatteita niille. Miettikää, kuinka iloiseksi sitä itse tulee, kun ostaa jonkun kivan paidan, jonka saa pukea päälle, jotain tilaisuutta varten. Mr. Sok järjestää silloin tällöin orpokodin 40:lle lapselle syntymäpäiväjuhlia ja muita retkiä, aina kun on varaa. Mr. Sok kertoo, etteivät pysyisi pystyssä ilman lahjoituksia. Hän kertoi, että ympäri maalimaa ihmiset lahjoittavat pieniä määriä rahaa orpokotia varten.

Orpokodista lähdettyämme minulle tuli haikea olo. Halusin mennä vielä takaisin sinne. Niinpä päätin, että ostan riisiä ison pussin ja vien sen seuraavana iltana. 10 kg Jasmine riisiä. Pieni menoerä minulle, suuri tarve heille.
Loppuilta menikin Siem Reapin kuuluisalla Night Marketilla, jossa oli paljon erilaista rättiä, rettua ja riapua.

26.2.2015, Torstai
Meillä oli todella aikainen herätys 4:45am. Tuktuk vei meidät aamu viideltä Angkor Watin temppelille katsomaan auringonnousua. Paikan päällä meille selvisi, että aurinko nousee noin 7:15am. Siinä sitten odoteltiin. Kokemus oli kyllä odottelun arvoinen. Upealta näytti, kun aurinko hitaasti nousi temppelin takaa. Tuli sellainen taianomainen Disney olo. Kaikki ihmiset huokailivat ja sanoivat lempeällä äänellä ”waaauu”. Meitä oli paikanpäällä aivan valtavasti.

Auringonnousun jälkeen tuktuk kuskimme vei meidät ympäri Angkoria. Hän kuskasi meitä niille temppeleille, jossa halusimme vierailla. Angkorin alueella on niin paljon temppeleitä, ettei yhden päivän aikana kerkeä nähdä jokaista temppeliä. Angkorin alue on noin 400 km2 sademetsineen. Aivan valtava! Päivän kyyditys maksoi 25 dollaria. Cambodiassa käyvät myös USA:n dollarit. Piti heti ottaa talteen yksi automaatista suora komia dollari. On se hieno! Niissä lukee ”We trust in God” OH YES!

Mikä tämä Angkorin alue oikein on?

Angkor oli aikoinaan Khmer- Kuningaskunnan pääkaupunki 800 luvulta 1400 luvulle saakka. Cambodian ihmisiä kutsutaan Khemreiksi. Khmer on myös heidän kieli. Kaikki temppelit Angkorin alueelle rakennettiin kuninkaiden toimesta. Kuninkaat valloittivat Angkoria ja samalla laajensivat vaikutusvaltaansa. Temppeleiden lisäksi Angkorin alueelle rakennettiin myös valtavia vesialtaita riisinviljelyksiä varten. Nämä altaat ovat edelleen siellä. Kuninkaat käyttivät khmerejä työvoimana rakentaakseen valtavia temppeleitä jumalien kunniaksi. Osa temppeleistä rakennettiin myös itse kuninkaiden kunniaksi. Angkor Wat ”kuuluista auringonnousu temppeli” on suurin kaikista temppeleistä.

Monesti kuulee puhuttavan, että Angkor on katoava kaupunki. Temppelit raunioituvat ja vähitellen katoavat. Tämä ei ole totta. Tai osa temppeleistä saattaa kadota, mutta tärkeimpiä temppeleitä kunnostetaan tälläkin hetkellä. Angkor on Siem Reapin suurin turistien hamstraaja.

27.2.2015, Perjantai
Matkustimme heti aamusta 7:45 bussilla Phnom Penhiin. Matka kesti noin 7 tuntia. Matkan aikana pysähdyimme kaksi kertaa pienessä kylässä, joissa ruokatarjonta oli hyvin pientä. Perus riisiä ja kanaa kasviksilla.

HUOMIO!! Cambodia on muuten todella hyvä paikka kasvisruokailijalle. En ole vielä missään saanut niin paljoa eri kasviksia yhdessä annoksessa, kun mitä Cambodiassa sain. Huomasin muutenkin, että he panostavat kotimaiseen ruokaan paljon. Tekevät mm. kotimaista luomu jogurttia. Se oli todella hyvää. Bussimatkan aikana maistoimme myös paistettua ja maustettua toukkaa.

28.2.2015, Lauantai

Ennen Cambodiaan menoa tiesin vain vähän maan historiasta. Todellisuus aukesi vasta paikan päällä, kun ostin kirjan ja kohta selviää lisää.. Kirja kertoi tytöstä nimeltä Loung Ung, joka on kokenut Pot Polin aiheuttaman ja
Puna Khmerien toteuttaman kansanmurha episodin vuosina 1975–1979. Cambodian historiaan liittyy paljon muutakin, mikä on tapahtunut ennen Pot Polin valtaa. Kuten Vietnamin sodan pommitukset sekä merkittävät vallankaappaukset. Vallankaappaukset johtivat siihen, että Pot Polista tuli maan pääministeri.

Pot Polin ajatuksena oli uudistaa Cambodia. Minkään asian omistaminen ei ollut sallittua. Ihmiset joutuivat muuttamaan kaupungeista maaseudulle ja kaikki tuli olla tasa-arvoista. Kaikilla tuli olla mustat vaatteet, paita ja housut sekä punainen huivi. Kaikkien tuli saada saman verran ruokaa. Ruoka-ajat olivat kaikilla samat. Kenelläkään ei saanut olla koulutusta mistään, mikä olisi nostanut tämän ihmisen toista ihmistä korkeammalle. Yksilöllisyydestä ja vapaudesta ei ollut tietoakaan. Tätä kutsuttiin Angkar- järjestelmäksi. Jokainen koulutettu lääkäri, opettaja, insinööri ja armeijan työntekijä tapettiin. Jokainen, joka ajattelin vähääkään toisin Angkarin- järjestelmästä, tuli tappaa.

Kirjan yksi kohtaus: ” Children in our society will not attend school just to have their brains cluttered with useless information. They will have sharp minds and fast bodies if we give them hard work. The Angkar cannot tolerate laziness. Hard work is good for everyone. Any kind of schooling carried out by anyone without the government´s approval is strictly forbidden.”

-Mulla tuli tuosta lauseesta mieleen, himosalitreenaajien motot. Kuullostaa jotenki samalta ku joku ”No pain, No gain”, ” Hard work, good result” tai joku ”Pain is good”.)

Kirjassa Loung kertoo todella yksityiskohtaisesti kaikesta, miten naisia ja lapsia kohdeltiin tänä aikana, miten perheiden jäsenet erotettiin toisistaan pitkien matkojen päähän tekemään jotain työtä, josta ei ollut tietoakaan.

Osa 14 -vuotiaista tytöistä joutuivat Puna Khmer- sotilaiden hyväksikäytettäväksi ja raskaana olevat naiset joutuivat kärsiä lapsensa kuoleman heidän sisälleen, ravinnon puutteen vuoksi. Miehet joutuivat tehdä työtä, vaikka voimat eivät riittäneet. Ihmiset saivat ruokaa kerran päivässä pienen annoksen. Jokainen eli nälän tunteessa.

Kävimme Phnom Penhissä kansanmurha keskuksessa ”The Killing Fields”, jossa Puna Khmer- sotilaat (Khmer Rogue) tappoivat surutta lapset, naiset ja miehet. Siellä oli puu (killing tree), johon sotilaat olivat hakanneet vauvojen ja lasten päät rikki. Siellä oli alue, josta ruumiita oli löydetty ilman päitä. Siellä oli luita ja pääkalloja. Siellä oli puu (magic tree), josta on aikoinaan roikkunut isoja kaiuttimia. Kaiuttimista on soinut todella kovaa aivan kamala laulu, jossa nainen vinkuu kovalla äänellä. Tämä laulu esti uhrien voihkintojen ja huutojen kuulumiset. Tämä laulu oli viimeisin, mitä uhrit kuulivat ennen kuolemaansa.

Siellä oli kamala olla. Koko puolitoista tuntia mun keho oli kylmänhikinen. Ahdisti suuresti. Kylmät väreet ihan joka asiasta, koska sattui niin paljon. Tälläkin hetkellä kyynelehdin…Puna Khmerit tappoivat kolmen vuoden aikana noin 3 miljoonaa ihmistä.

Mä olen käynyt myös Auschwitzissä. Sekin oli kamala ja opettava kokemus. Tämä jotenki kosketti minua enemmän. Cambodiassa edelleen asuu näitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet traagista kohtelua. Mietin aina, kun hieman vanhempi ihminen palveli meitä, minkälainen on hänen tarinansa tästä ajasta? Mitkä ovat hänen ajatuksensa? Ketä kaikkia hän on joutunut menettämään?

Tämä koko teksti kuulostaa paljon ” ei Sonyamaiselta”. Mun äiti ja muut läheiset tietävät etten ole kovin kiinnostunut minkään maan historiasta, en edes Suomen. Mun äiti ja läheiset tietävät myös, etten lue kirjoja. Se on musta todella tylsää. Luen vain silloin, jos on joku tentti tulossa. Tämä kirja, jota olen lukenut nyt kolme päivää. En vain pysty lopettamaan lukemista. Olen toisaalta ylpeä. Olen kasvanut. Ymmärrän asioita paremmin. Vastapäätä oleva mies tuijottaa, kun itken tässä kahvilassa ahdistaa tuo kirja, mutta en halua luopua siitä…Nyt ryhdistäydyn...

Hieman lisää Kambodžasta:

Mun silmissä Cambodia on vessoista paljon hygieenisempi kuin Malesiassa. Malesiassa ravintoloissa vessoissa on reikä, ei saippuaa, eikä välttämättä pide'tä, paperista puhumattakaan. Kambodžassa, oli sitten kuinka kämäinen sivukujan tai paikallisten katujen ravintola, löytyy sieltä käsisaippuaa ja paperia. Useimmissa on myös posliinipönttö.

Phnom Penh on Siem Reapiin verrattuna paljon likaisempi. Kaduilla on isoja ja pieniä sekä biojätekasoja että tavallisia roskakasoja, jotka haisevat kauas. Liikenne on myös aivan hullua. Thaimaassa, Malesiassa ja Sri Lankassa liikenteessä on edes joku järki. Phnom Penhissä ei sitten minkäänlaista.

Phnom Penhin keskus on siistiä aluetta. Siellä on iso laatoitettu alue, missä ihmiset harrastivat liikuntaa. Siellä on erilaisia rekkejä, kuntoilulaitteita ja avara tila pallon potkimiseen. Aivan kuin olisi kävellyt keskelle liikuntatapahtumaa. Yhdessä kohtaa oli iso rykelmä naisia, jotka ryhmäliikkuivat edessä olevan lihvan miehen tahtiin. Minäkin osallistuin hetkellisesti tähän ryhmäliikunta tuokioon. Hetki todisti myös sen, ettei ohjaajan tarvitse olla super kunnossa. Mies oli selvästi ylipainoinen. SILTI!! hän ohjasi helppojen liikkeiden kera kuntoliikuntaa kaiken ikäisille naisille ja vieläpä hyvän musiikin kera. RESPECT <3 Tämä alue oli mahtava!

Paikalliset ihmiset olivat kaikin puolin mukavia, positiivisia ja erittäin ystävällisiä. Ottivat todella rennosti ja toimivat aktiivisesti, kun oli tarve.

Tahdon kiittää Cambodiaa koko sydämestäni näistä kaikista kokemuksista ja tunteista, joita sain neljän päivän aikana. Toivon, että joku saisi tästä postauksesta innostuksen lähteä kyseiseen maahan, vaikka vapaaehtoistyöhön. Minä joskus vielä palaan tänne.

Peace and love
-Sonya