Mitä tapahtunut Filippiineillä?
26.4
Ensimmäinen kohteemme oli Boracayn saari. Philippiinit koostuvat saarista. Tuhansia saaria, pieniä ja isoja. Boracay on noin 25 km pitkä Filippiinien saari, jossa on kuuluisa White Beach. Kyseinen ranta on todella kaunis. Paratiisi ainesta, mutta täysin turisteille suunnattu. Länsimaalaiset pystyi kyllä laskemaan sormin ja varpain, mutta kiinalaisia ja korealaisia oli enemmän kuin Kiinassa ja Koreassa yhteensä. Vietimme viisi päivää kyseisellä saarella ja ne olivat unohtumattomat. Me emme jääneet turistikeskittymään. Lähdimme hengaamaan saaren pohjoispäähän. Pohjoispäässä tapasimme Amerikkalaisen miehen nimeltä Stacy. Asunut Boracaylla 10 vuotta ja työskentelee kyseisellä saarella. Vietimme ensimmäisestä illasta lähtien kaikki illat hänen rannallaan pelaten mielettömän koukuttavaa noppapeliä nimeltä 10,000, jonka Stacy oli oppinut armeija-aikana -92 vuonna. Stacyn rannalla järjestettiin myös biitsi turnaus, johon tottakai team Finland osallistui.
Joukkueita oli kaksi meidän lisäksi. Yksi Englannista, tarkemmin Lontoosta ja yksi paikallinen joukkue. Englantilais poitsuihin tutustuimme erittäin hyvin. Näyttelijä Will, ammattitanssija Buchi ja ammattivalokuvaaja Harry "P" Potter viettivät koko illan meidän kanssa. Will puhuu kuin Ron Wesley. Naurulle ei meinannut tulla loppua, kun hän viihdytti meitä sen, minkä kerkesi. Buchi, erittäin herttainen taiteilija sielu. Näytellyt High School musical teatterissa Lontoossa ja uskomaton energia pakkaus. Voitte kuvitella kuinka hyvin tulin juttuun kyseisen henkilön kanssa. Harry, ryhmän hiljaisin, mutta voisin sanoa, että älykkäin. Mahtava kolmikko. Aivan mahtava. Koko loppuajan Boracaylla vietimme Lontoon poikien kanssa auringosta ja ihanasta huumorista nauttien.
Biitsiturnauksen tulos... team Finland dominoi koko alkuajan. Ei ainuttakaan häviötä...kunnes energiat alkoivat laskea ja booom. Paikallinen joukkue voitti tiukan loppuottelun. Palkintona oli shared dinner koko joukkueelle ja a big Rom bottle. Koska paikallinen joukkue voitti, kaikki ruoat ja juomat jaettiin kaikkien pelaajien kesken. Sydäntä lämmittävä ilta oli tulossa. Koko loppu ilta täynnä syömistä, nauttimista, naurua, uusiin ihmisiin
tutustumista, kontaktien luomista ja ennen kaikkea 10 000 pelin pelaamista isolla porukalla!!!
1.5
Oleilimme Boracaylla 5 päivää, josta suuntasimme saarelle Romblon. Melkoinen operaatio. Filippiineillä laivat menevät milloin mikäkin, eikä joka paikkaan edes mene laivaa.
Romblonille täytyy matkustaa Tablas saaren kautta. Tablas saarelle menee iso laiva kerran päivässä klo 8:30 am. Lähdimme Boracaylta 7 aikaan kohti Caticlanin satamaa. Caticlanista ostimme 300 Peson (6€) liput Tablaksen Loociin. Lipunmyyjä sanoi laivan lähtevän 9:00am. Kävimme rauhassa syömässä ja palasimme noin 8:30am satamaan takaisin. Terminaalissa meille sanottiin, etta laiva olikin jo lähtenyt. Siinä sitten selviteltiin asiaa poliisin ja toisen firman lipunmyyjän kanssa. Lopputulema oli, että emme saaneet rahoja takaisin.
Jostain pompsahti harmaapartainen vanha Filippiiniläinen pappa avuksi. Hän hommasi meille tricycklen. Hyppäsimme kyytiin tietämättä, minne olimme menossa. Kuski ajoi kapealle tielle, mikä oli täynnä pieniä bambutaloja. Tie avautui pieneksi rannaksi, missä oli paikallisia pienveneitä. Kuskimme ohjasi meidät laivaan, joka oli täynnä paikallisia. Ihmiset tuijottivat. Katseet olivat yhtäaikaa ihailevia ja kyseenalaisia. Kyseinen paikka oli Tabon. Aivan lähellä Caticlania, josta menee myös pienveneitä Tablakselle, mutta ei Loociin vaan Santa Fehen. Tästä ei ole tietoa missään kirjassa tai netissä. Tablakselle siis menee laivoja enenmmän kuin kerran päivässä!!
Laivassa juttelin eräälle naiselle ja kerroin, mitä meille oli käynyt edellisen laivan kanssa. Nainen välittömästi pyysi näyttämään lippuja. Samalla hän laittoi jo viestiä jollekin. Jollekin... tottakai laivayrityksen johtajalle. Uskomatonta! Kyseisen yrityksen johtaja on tämän naisen tuttu. Matkan aikana juttelin paljon naisen ja hänen miehensä kanssa. Ovat molemmat opettajia ja vapaa-aikana palvelevat kylänsä kirkossa. Aivan mieletön pariskunta.
Saavuttuamme Santa Fehen pariskunta pyytää meitä seuraamaan heitä. Kävelimme kohti Jeepiä. Tavarat autoon ja ei kun istumaan. Kyyti oli melko Bumpy, mutta toimiva. Auto oli Loocin kirkon omistama. Pariskunta ajelee sillä ja käy auttamassa heikompia ja hakemassa ihmisiä kirkkoon. Satamasta menimme käymässä heidän kotonaan, jossa olikin paljon väkeä vastassa. Pariskunta asui naisen sisarusten ja heidän lasten kanssa samassa bambukodissa.
Pariskunta ajoi meidät vielä Loocin keskustaan edulliseen majapaikkaan aivan bussipysäkin viereen, mistä bussi lähti 6:00 aamulla San Augustiin ja sieltä lauttalla Rombloniin.
Ei löydy niin suurta tapaa kiittää tätä pariskuntaa, kuin, mitä he ovat meidän eteen tehneet. Kiitollinen ja siunattu olo ollut koko päivän. The power of God I would say!
Kertoilen Romblonista ja loppuajasta Filippiineillä seuraavassa postauksessa. 10 päivää kotiin. Uskomatonta!
❤:llä Sonya
26.4
Ensimmäinen kohteemme oli Boracayn saari. Philippiinit koostuvat saarista. Tuhansia saaria, pieniä ja isoja. Boracay on noin 25 km pitkä Filippiinien saari, jossa on kuuluisa White Beach. Kyseinen ranta on todella kaunis. Paratiisi ainesta, mutta täysin turisteille suunnattu. Länsimaalaiset pystyi kyllä laskemaan sormin ja varpain, mutta kiinalaisia ja korealaisia oli enemmän kuin Kiinassa ja Koreassa yhteensä. Vietimme viisi päivää kyseisellä saarella ja ne olivat unohtumattomat. Me emme jääneet turistikeskittymään. Lähdimme hengaamaan saaren pohjoispäähän. Pohjoispäässä tapasimme Amerikkalaisen miehen nimeltä Stacy. Asunut Boracaylla 10 vuotta ja työskentelee kyseisellä saarella. Vietimme ensimmäisestä illasta lähtien kaikki illat hänen rannallaan pelaten mielettömän koukuttavaa noppapeliä nimeltä 10,000, jonka Stacy oli oppinut armeija-aikana -92 vuonna. Stacyn rannalla järjestettiin myös biitsi turnaus, johon tottakai team Finland osallistui.
Joukkueita oli kaksi meidän lisäksi. Yksi Englannista, tarkemmin Lontoosta ja yksi paikallinen joukkue. Englantilais poitsuihin tutustuimme erittäin hyvin. Näyttelijä Will, ammattitanssija Buchi ja ammattivalokuvaaja Harry "P" Potter viettivät koko illan meidän kanssa. Will puhuu kuin Ron Wesley. Naurulle ei meinannut tulla loppua, kun hän viihdytti meitä sen, minkä kerkesi. Buchi, erittäin herttainen taiteilija sielu. Näytellyt High School musical teatterissa Lontoossa ja uskomaton energia pakkaus. Voitte kuvitella kuinka hyvin tulin juttuun kyseisen henkilön kanssa. Harry, ryhmän hiljaisin, mutta voisin sanoa, että älykkäin. Mahtava kolmikko. Aivan mahtava. Koko loppuajan Boracaylla vietimme Lontoon poikien kanssa auringosta ja ihanasta huumorista nauttien.
Biitsiturnauksen tulos... team Finland dominoi koko alkuajan. Ei ainuttakaan häviötä...kunnes energiat alkoivat laskea ja booom. Paikallinen joukkue voitti tiukan loppuottelun. Palkintona oli shared dinner koko joukkueelle ja a big Rom bottle. Koska paikallinen joukkue voitti, kaikki ruoat ja juomat jaettiin kaikkien pelaajien kesken. Sydäntä lämmittävä ilta oli tulossa. Koko loppu ilta täynnä syömistä, nauttimista, naurua, uusiin ihmisiin
tutustumista, kontaktien luomista ja ennen kaikkea 10 000 pelin pelaamista isolla porukalla!!!
1.5
Oleilimme Boracaylla 5 päivää, josta suuntasimme saarelle Romblon. Melkoinen operaatio. Filippiineillä laivat menevät milloin mikäkin, eikä joka paikkaan edes mene laivaa.
Romblonille täytyy matkustaa Tablas saaren kautta. Tablas saarelle menee iso laiva kerran päivässä klo 8:30 am. Lähdimme Boracaylta 7 aikaan kohti Caticlanin satamaa. Caticlanista ostimme 300 Peson (6€) liput Tablaksen Loociin. Lipunmyyjä sanoi laivan lähtevän 9:00am. Kävimme rauhassa syömässä ja palasimme noin 8:30am satamaan takaisin. Terminaalissa meille sanottiin, etta laiva olikin jo lähtenyt. Siinä sitten selviteltiin asiaa poliisin ja toisen firman lipunmyyjän kanssa. Lopputulema oli, että emme saaneet rahoja takaisin.
Jostain pompsahti harmaapartainen vanha Filippiiniläinen pappa avuksi. Hän hommasi meille tricycklen. Hyppäsimme kyytiin tietämättä, minne olimme menossa. Kuski ajoi kapealle tielle, mikä oli täynnä pieniä bambutaloja. Tie avautui pieneksi rannaksi, missä oli paikallisia pienveneitä. Kuskimme ohjasi meidät laivaan, joka oli täynnä paikallisia. Ihmiset tuijottivat. Katseet olivat yhtäaikaa ihailevia ja kyseenalaisia. Kyseinen paikka oli Tabon. Aivan lähellä Caticlania, josta menee myös pienveneitä Tablakselle, mutta ei Loociin vaan Santa Fehen. Tästä ei ole tietoa missään kirjassa tai netissä. Tablakselle siis menee laivoja enenmmän kuin kerran päivässä!!
Laivassa juttelin eräälle naiselle ja kerroin, mitä meille oli käynyt edellisen laivan kanssa. Nainen välittömästi pyysi näyttämään lippuja. Samalla hän laittoi jo viestiä jollekin. Jollekin... tottakai laivayrityksen johtajalle. Uskomatonta! Kyseisen yrityksen johtaja on tämän naisen tuttu. Matkan aikana juttelin paljon naisen ja hänen miehensä kanssa. Ovat molemmat opettajia ja vapaa-aikana palvelevat kylänsä kirkossa. Aivan mieletön pariskunta.
Saavuttuamme Santa Fehen pariskunta pyytää meitä seuraamaan heitä. Kävelimme kohti Jeepiä. Tavarat autoon ja ei kun istumaan. Kyyti oli melko Bumpy, mutta toimiva. Auto oli Loocin kirkon omistama. Pariskunta ajelee sillä ja käy auttamassa heikompia ja hakemassa ihmisiä kirkkoon. Satamasta menimme käymässä heidän kotonaan, jossa olikin paljon väkeä vastassa. Pariskunta asui naisen sisarusten ja heidän lasten kanssa samassa bambukodissa.
Pariskunta ajoi meidät vielä Loocin keskustaan edulliseen majapaikkaan aivan bussipysäkin viereen, mistä bussi lähti 6:00 aamulla San Augustiin ja sieltä lauttalla Rombloniin.
Ei löydy niin suurta tapaa kiittää tätä pariskuntaa, kuin, mitä he ovat meidän eteen tehneet. Kiitollinen ja siunattu olo ollut koko päivän. The power of God I would say!
Kertoilen Romblonista ja loppuajasta Filippiineillä seuraavassa postauksessa. 10 päivää kotiin. Uskomatonta!
❤:llä Sonya
Boracayn White Beach
Tällä matkustimme Loocista San Agustinin satamaan.
 |
| Koti on siellä missä sydän. Tässä tuvassa asui pieni ja iloinen perhe. Tämä on heidän koti. Tärkein paikka maailmassa. Turvallisuuden tunteen luoja. Neljä seinää, katto, pieni piha. Koti ❤ |
Laivamme kohti Romblonia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti blogiin