Terveisiä Sri Lankasta!!
Matkustin Malesiasta Sri Lankaan Colomboon Air Asialla 1.2. Lento kesti noin 3 tuntia. Colombossa tapasin kolmentantan tytöt ja lähdimme yhdessä iltajunalla paikkaan nimeltä Hikkaduwa.
Majoitumme Heaven on Earth nimisessä guest housessa. Tässä on muutama huoneisto rakennettu todella suloisen perheen omakotitalon yläkertaan. He pitävät guesthousea siis omassa kodissaan.
Perheessä on neljä jäsentä äiti, isä ja kaksi lasta. Heidän vanhin lapsi Thirasi puhuu hyvin englantia. Nuorempi poika ja perheen äiti puhuu heikosti, isä ei puhu lainkaan.
Yksi yö täällä maksaa noin 7€. Vaikka huoneissa ei ole ilmastointia, on tuuletin todella tehokas eikä nukkuessa ole yhtään kuuma.
No... mitä olen täällä touhunnut kolmentantan eli Jutan, Juulian ja Lauran kanssa.
Tutustuimme todella mukavaan mieheen nimeltä Wije, joka on snorkkiopas ja surffiopettaja. Wijellä on kolme oikein mukavaa surffipoikaa työntekijöinä Hicha (Hikka), Jamika ja Rama , jotka opettivat meitä kolmen päivän ajan surffaamaan. Surfaaminen on paljon siistimpää kuin aluksi oletin. Siinä tulee taas ihan erilaisia kiksejä kuin esim. snoukatessa, meloessa tai kiipeillessä. Vaikka melonnassa on myös vesi elementtinä, en voi silti verrata näitä kahta lajia.
Surffatessa jokainen kerta on ainutlaatuinen, sinun, laudan ja aallon yhteistyö. Kun aalto jättää sinut eli toisin sanoen kaadut tai aalto menee ohitse, joudut palaamaan takaisin odottamaan uutta yhtä hyvää aaltoa, joka on sinua varten. Kun murtumaton korkea aalto alkaa tulla kohti, alkaa hieman pelottamaan. Sinä ja lauta yhdessä liitytte tulevan aallon matkaan. Jokainen aalto opettaa sinulle aina jotain uutta. Oli se sitten hyvä tai huono.
Monesti iso aalto heittää sinut yhdessä laudan kanssa ympäri. Et tiedä missä lauta on. Osuuko se päähän jos nyt nousen pintaan? vai onko toinen aalto jo tulossa päälle, kun nousen ottamaan happea ja nielaisenkin vettä keuhkoihin. Kaikki on uutta ja ihanan tuntematonta tässä lajissa. Täytyy vain oppia lukemaan aaltoa ja olla osa sitä.
Wije vei meitä myös ilmaiseksi snorklaamaan aivan mahtavaan paikkaan, missä näimme jättikilpikonnia, mureenan ja paljon paljon eri värisiä suloisia pyrstöpetoja ^^
Wijellä on myös aivan ihana vaimo ja kolme lasta. Yksi pikkuinen poika ja kaksi hieman vanhempaa tytärtä. Perhe vuokraa myös skoottereita turisteille. Pari päivää sitten Wijei kysyi konttorissa, josko joku meistä tytöistä olisi halunnut hypätä kahden hänen työntekijänsä kyytiin ja käydä hänen asunnollaan. No minä uteliaana lähdin kahden pojan mukaan.
Aluksi matkassa oli kaksi skootteria. Istuin Hikan kyydissä. Perille päästyämme Wijein vaimo siellä odotti iso banaani pussi kädessä. Pussi oli meille tytöille.
Paluumatka olikin hyvin mielenkiintoinen. Toinen skoottereista jäi vaimolle. No..Hikka minulle tokaisi "Sonya in middle". Hetken seisoin paikallani ja sanoin "oukhey guys.. I've never done this kind of crazy shit before". Pojat vain nauroi ja totesivat "normally we go 5 guys". Kyllähän täällä on nähnyt kun kokonainen perhe matkustaa yhdellä skootterilla, mutta en olisi uskonut itse pääseväni samaan tilanteeseen.
Siinä sitten ajettiin takaisin konttorille. Istuin melkein kokomatkan silmät kiinni. Välillä päästin paniikki kiljuntaa, johon Hikka vastasi "we know the road" :DD ja tämä koko homma tapahtui siis illalla, kun oli jo pimeää. Palasimme takaisin konttoriin, jonka jälkeen...
Tarina, jota ette usko... Minä Sonya Yasmin Zouiter olen syönyt Wijen puutarhasta poimitun banaanin. Tästä löytyy videotallenne. Tuntemattomille lukijoille tiedoksi.. inhoan banaanin hajua, suutuntumaa ja sitä miten ihmiset maiskuttavat banaania suussaan. En ole syönyt banaania ainakaan kymmeneen vuoteen.
Eilen 5.2 Wije kutsui meidät syömään hänen kotiinsa. Vaimo oli tehnyt oikein ihanaa ruokaa. Istuskelimme iltaa Wijen kotona Jamikan, Raman ja Hikan kanssa. Tämän jälkeen menimme aivan mahtavaan rantabaariin, missä oli palmupuiden väleissä eri pituisia slacklinejä. Paikanpäällä soi hyvä musiikki ja tunnelma oli mahtava. Jälleen kerran totesin itselleni.. Ai että maailma on mahtava paikka. Ai että, on todella hyvä olla. Ai että, olen saanut tutustua aivan mahtaviin ihmisiin. Tuli jopa pelon tunne esiin, koska en halua lähteä täältä vielä pois. Kaikki kiva loppuisi liian aikaisin kesken. Onneksi vielä on päiviä.
Taas loppuun Sonya pohdintaa:
En ole ollut vielä missään tällaisessa maassa, missä ihmiset olisivat näin aidosti ystävällisiä. Ihmiset, joihin olen täällä tutustunut puhaltavat yhteen hiileen. En tiedä onko 2004 vuonna tapahtunut tsunami vaikuttanut asiaan. Aitous löytyy täällä jokaisesta ihmisestä, jonka minä olen tavannut. Täydellisyys on jossain kaukana hornan tuutissa. Täällä ei edes yritetä olla missään muodossa täydellisiä. Pelkästään aitoja ja ystävällisiä.
Kaikki asiat ollaan valmiita jakamaan toistemme kesken. Pienet ongelmat eivät tunnu haittaavan. Taas mietin onko tsunamilla ollut tähän vaikutusta. Tällaista haluan nähdä vielä enemmän, missä tuntematon ihminen on yhtä arvokas kuin mitä itse on.
Kuten Jarkko Martikainenkin laulaa..
"Onhan kuitenkin aina lopulta
aika hienoa olla elossa,
nousta ylös ja sanoa:
pidän teistä ja tästä paikasta."
Peace and love
Sonya
Matkustin Malesiasta Sri Lankaan Colomboon Air Asialla 1.2. Lento kesti noin 3 tuntia. Colombossa tapasin kolmentantan tytöt ja lähdimme yhdessä iltajunalla paikkaan nimeltä Hikkaduwa.
Majoitumme Heaven on Earth nimisessä guest housessa. Tässä on muutama huoneisto rakennettu todella suloisen perheen omakotitalon yläkertaan. He pitävät guesthousea siis omassa kodissaan.
Perheessä on neljä jäsentä äiti, isä ja kaksi lasta. Heidän vanhin lapsi Thirasi puhuu hyvin englantia. Nuorempi poika ja perheen äiti puhuu heikosti, isä ei puhu lainkaan.
Yksi yö täällä maksaa noin 7€. Vaikka huoneissa ei ole ilmastointia, on tuuletin todella tehokas eikä nukkuessa ole yhtään kuuma.
No... mitä olen täällä touhunnut kolmentantan eli Jutan, Juulian ja Lauran kanssa.
Tutustuimme todella mukavaan mieheen nimeltä Wije, joka on snorkkiopas ja surffiopettaja. Wijellä on kolme oikein mukavaa surffipoikaa työntekijöinä Hicha (Hikka), Jamika ja Rama , jotka opettivat meitä kolmen päivän ajan surffaamaan. Surfaaminen on paljon siistimpää kuin aluksi oletin. Siinä tulee taas ihan erilaisia kiksejä kuin esim. snoukatessa, meloessa tai kiipeillessä. Vaikka melonnassa on myös vesi elementtinä, en voi silti verrata näitä kahta lajia.
Surffatessa jokainen kerta on ainutlaatuinen, sinun, laudan ja aallon yhteistyö. Kun aalto jättää sinut eli toisin sanoen kaadut tai aalto menee ohitse, joudut palaamaan takaisin odottamaan uutta yhtä hyvää aaltoa, joka on sinua varten. Kun murtumaton korkea aalto alkaa tulla kohti, alkaa hieman pelottamaan. Sinä ja lauta yhdessä liitytte tulevan aallon matkaan. Jokainen aalto opettaa sinulle aina jotain uutta. Oli se sitten hyvä tai huono.
Monesti iso aalto heittää sinut yhdessä laudan kanssa ympäri. Et tiedä missä lauta on. Osuuko se päähän jos nyt nousen pintaan? vai onko toinen aalto jo tulossa päälle, kun nousen ottamaan happea ja nielaisenkin vettä keuhkoihin. Kaikki on uutta ja ihanan tuntematonta tässä lajissa. Täytyy vain oppia lukemaan aaltoa ja olla osa sitä.
Wije vei meitä myös ilmaiseksi snorklaamaan aivan mahtavaan paikkaan, missä näimme jättikilpikonnia, mureenan ja paljon paljon eri värisiä suloisia pyrstöpetoja ^^
Wijellä on myös aivan ihana vaimo ja kolme lasta. Yksi pikkuinen poika ja kaksi hieman vanhempaa tytärtä. Perhe vuokraa myös skoottereita turisteille. Pari päivää sitten Wijei kysyi konttorissa, josko joku meistä tytöistä olisi halunnut hypätä kahden hänen työntekijänsä kyytiin ja käydä hänen asunnollaan. No minä uteliaana lähdin kahden pojan mukaan.
Aluksi matkassa oli kaksi skootteria. Istuin Hikan kyydissä. Perille päästyämme Wijein vaimo siellä odotti iso banaani pussi kädessä. Pussi oli meille tytöille.
Paluumatka olikin hyvin mielenkiintoinen. Toinen skoottereista jäi vaimolle. No..Hikka minulle tokaisi "Sonya in middle". Hetken seisoin paikallani ja sanoin "oukhey guys.. I've never done this kind of crazy shit before". Pojat vain nauroi ja totesivat "normally we go 5 guys". Kyllähän täällä on nähnyt kun kokonainen perhe matkustaa yhdellä skootterilla, mutta en olisi uskonut itse pääseväni samaan tilanteeseen.
Siinä sitten ajettiin takaisin konttorille. Istuin melkein kokomatkan silmät kiinni. Välillä päästin paniikki kiljuntaa, johon Hikka vastasi "we know the road" :DD ja tämä koko homma tapahtui siis illalla, kun oli jo pimeää. Palasimme takaisin konttoriin, jonka jälkeen...
Tarina, jota ette usko... Minä Sonya Yasmin Zouiter olen syönyt Wijen puutarhasta poimitun banaanin. Tästä löytyy videotallenne. Tuntemattomille lukijoille tiedoksi.. inhoan banaanin hajua, suutuntumaa ja sitä miten ihmiset maiskuttavat banaania suussaan. En ole syönyt banaania ainakaan kymmeneen vuoteen.
Eilen 5.2 Wije kutsui meidät syömään hänen kotiinsa. Vaimo oli tehnyt oikein ihanaa ruokaa. Istuskelimme iltaa Wijen kotona Jamikan, Raman ja Hikan kanssa. Tämän jälkeen menimme aivan mahtavaan rantabaariin, missä oli palmupuiden väleissä eri pituisia slacklinejä. Paikanpäällä soi hyvä musiikki ja tunnelma oli mahtava. Jälleen kerran totesin itselleni.. Ai että maailma on mahtava paikka. Ai että, on todella hyvä olla. Ai että, olen saanut tutustua aivan mahtaviin ihmisiin. Tuli jopa pelon tunne esiin, koska en halua lähteä täältä vielä pois. Kaikki kiva loppuisi liian aikaisin kesken. Onneksi vielä on päiviä.
Taas loppuun Sonya pohdintaa:
En ole ollut vielä missään tällaisessa maassa, missä ihmiset olisivat näin aidosti ystävällisiä. Ihmiset, joihin olen täällä tutustunut puhaltavat yhteen hiileen. En tiedä onko 2004 vuonna tapahtunut tsunami vaikuttanut asiaan. Aitous löytyy täällä jokaisesta ihmisestä, jonka minä olen tavannut. Täydellisyys on jossain kaukana hornan tuutissa. Täällä ei edes yritetä olla missään muodossa täydellisiä. Pelkästään aitoja ja ystävällisiä.
Kaikki asiat ollaan valmiita jakamaan toistemme kesken. Pienet ongelmat eivät tunnu haittaavan. Taas mietin onko tsunamilla ollut tähän vaikutusta. Tällaista haluan nähdä vielä enemmän, missä tuntematon ihminen on yhtä arvokas kuin mitä itse on.
Kuten Jarkko Martikainenkin laulaa..
"Onhan kuitenkin aina lopulta
aika hienoa olla elossa,
nousta ylös ja sanoa:
pidän teistä ja tästä paikasta."
Peace and love
Sonya
 |
| Uimakoulu yhdellä opettajalla...hmmm.. |
 |
| Herkkua on siinä monen laista.. |
 |
| Guest Housen näkymä naapurin pihaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti blogiin